Hyppää sisältöön

Ajallisen hajauttamisen strategiat

On hämmentävää, kuinka paljon sijoittamiseen keskittyvässä kirjoittamisessa aina oletetaan, että sijoittaja laittaa kaikki rahansa kerralla sijoitukseen ja tämän jälkeen vain odottaa, että sijoitus alkaa tuoda voittoa. Tämä on melko yleinen näkemys median kirjoittelussa sijoittamisen riskeistä. Mutta tavallaan tämä on hyvä asia, sillä silloin jokainen todella miettii ennen kuin sijoittaa, kannattaako kaikkea laittaa peliin kerralla. Niin sanottu 'Lump sum investing' - eli yhdessä möykyssä rahat peliin ja katsotaan miten käy - ei ole maailman paras menetelmä, mutta voi toki toimiakin joskus.

Rahastosijoittajat ajatutuvat kuin luonnostaan ajalliseen hajautukseen, koska rahastot pyrkivät laskemaan porrasta mahdollistamalla pienen sijoitusmäärän ja ainakin näennäisesti matalat merkintäkulut. Varsinaisella osakemarkkinoilla ongelmana ovat usein välittäjät, jotka puolestaan pyrkivät korottamaan porrasta pitämällä yllä melkoisia välityspalkkioita. Kun pitää korkean välityspalkkion takia omistaa enemmän sijoittettavaa varallisuutta, jotta pystyy laskemaan välityspalkkion vaikutusta sijoittamiseen, sijoittaja joutuu pakosta epätasa-arvoiseen asemaan, Näin ollen rahastot ovat paljon tutumpi sijoitusmuoto monelle. Tavallaan hyvä, sillä jos ei jaksa etsiä itselleen välittäjää matalilla välityspalkkiolla, niin ylilyönnit kertasijoitusten määrissä ovat hyvin herkillä.

Ajallinen hajauttaminen on kuitenkin useimpien osakesijoitusstrategioden kulmakivi. Kun laittaa ajallisesti pieniä määriä salkkuun, jossa on useita yrityksiä, on pitkän päälle melko merkityksetöntä kulkiko indeksi miten alas millä hetkellä, sillä keskiarvoisen hinnan löydyttyä salkkuun indeksi kulkee myös ylöspäin.

Mutta todettakoon, että ajallinen hajauttaminen ei kuitenkaan ole osa kaikkia sijoitusstrategiota. Esimerkiksi 'Momentumiin' sijoitaja sijoittaa varojaan trendin liikkeiden mukaan ja poimii rahansa ulo, kun trendi alkaa hajota. Eli sijoitustapoja on monta ja läheskään kaikki eivät niistä rakkennu hajautusstrategioiden päälle.

Ajalliseen hajautukseen liittyviä strategioita.

Kaikki hajautusstrategiat ovat tehokkaimmillaan pitkä jänteisessä sijoittamisessa. Epäilen että 10 vuotta on miniimi vaatimus hajautusstragioissa. Miksi itse suosittelen osinkosijoittamista ajallisen hajauttamisen päästragiana johtuu faktasta, että se on vähiten herkkä strategia markinnoiden muotisuuntausten muutoksille ja talouden syklin liikkeille. Globaalisti hyvin ajallisesti hajautettu laajakirjoinen osinkosalkku tuottaa koko ajan - ainoa negatiivinen seikka tällaisessa salkussa joidenkin mielestä ovat verot. Omasta mielestäni se fakta, että ei joudu käyttämään aikaa osakkeiden hinnan tarkkailuun ja että saa rahat suoraan käteisenä käyttöön voitaa mennen tullen veroista aiheutuvan pienen arvon menetyksen. Omasta mielestäni tuo arvon menetys on enemmän teoreettista ja mahdolllisuudesta päättää itse, minne mahdollinen uudelleen sijoitus tapahtuu on enemmän hyötyä kuin verottajan pelosta.

Itse kannatan suurta hajautusta salkussa, mutta tyylejä on muitakin. Joidenkin mielestä paras sijoitustyyli on hajauttaa vain muutamiin yhtiöihin ja käyttää painotus-strategiaa.

Painotusstrategiat.

Jos oikein väännetään, niin painotusstrategiat eivät välttämättä sisällä ajallista hajautusta. Ne voivat vain olla kertasyöte tietyllä määrällä, mutta niistä saa tehon parhaiten irti, kun esimerkiksi balansoinnin yhteydessä tuo rahaa salkkuun sisään. Vaikka nämä strategiat eivät välttämättä ole ajallista hajautusta, niin itse katson, että ne voivat olla ajallista hajautusta riittävästi.

Peruspainoitusstrategiassa sijoittaja päättää painon, joka kullakin yhtiöllä on salkussa. Painotuksen voi tehdä esimerkiksi yhtiöön liittyvän riskin perusteella tai sitten vain päättää, että kaikilla yhtiöillä on sama paino. Idea tässä on se, että ajan kuluessa salkussa olevien painotusten muuttuessa, sijoittaja joko ostaa lisää painonsa alle mennyttä yritystä tai myy pois painonsa yli mennyttä yritystä. Tällaisessa salkussa tärkeä toimenpide on balansointi, joka suoritetaan tietyn päätetyn aika välin mukaan. Balansoinnissa voidaan tehdää päätöksiä painotusten muutoksissa. Tässä menetelmässä toisinaan arvioidaan painotusten vaikutuksia mehdollisissa tulevaisuuden skeaarioissa erillaisilla laskukaavoilla. Suurikin yhtiöiden hajautus tässä on ihan mahdolista, mutta se saattaa vaatia suurempaa rahallista pääomaa.

Hieman toisenlainen painotusstrategia perustuu ideaan painottaa käteistä rahaa ja salkkua. Salkku jaetaan kahteen osaan, jossa toinen puolisko ovat arvopaperit, jotka voivat olla tietyllä painolla nekin, ja toinen osa salkkua on käteinen raha. Kun arvopaperiosuuden paino laskee etukäteen määritellyn painoarvo alle, niin käteisen rahan puolelta ostetaan arvopapereita lisää. Kun arvopaperiosuuden paino nousee määritellyn painoarvon ylle, niin arvopapereita myydään. Tavoitteena on pitää tasapaino arvopaperi puolen ja käteispuolen välillä. Kun arvopaperiosuus tuottaa huomattavasti enemmän rahaa kuin painotus vaatisi, rahapuolelta voidaan siirtää rahaa kokonana pois salkusta. Jos tasapaino petää käteispuolen ja arvopaperipuolen välillä laskusuuntaisesti, niin salkkuun lisätään rahaa ulkopuolelta. Tässä menetelmässä ei välttämättä arvopapereiden tarvitse olla painotettuja, vaan yhtiöiden kirjo on helppo pitää suurena lisäämällä hiljalleen yhtiöitä arvopaperiosuuden puolelle lisää. Balansointi tapahtuu aina arvopaperien ja käteisen rahan välillä.

DCA eli 'Dollar cost averaging'

Jos sijoittaa tietyn rahamäärän salkkuun tietyllä suunnitellulla aikavälillä, tällaista hajautusta kutsutaan englanninkielisessä maailmassa termillä DCA, joka tarkoittaa 'Dollar cost averaging'. Kun vertaillaan yhtenä möykkynä kerralla sijotusta ja keskiarvosijoitusta, ovat DCA-sijoittamisen kriitikot huomauttaneet, että pitkällä vuosikymmenien sijoitusmarkinaalilla kertasijoittaminen voi olla tuottoisampi ajallinen hajautus. Ajallisen hajautuksen ongelmahan on suuret välitäjäkulut. Mutta ajallinen hajauttaminen mahdollistaa lyhyemmällä tähtäimellä pienemmät riskit, vaikka todella pitkällä aikavälillä kerta sijoittaminen voisi voittaakin. Lisäksi tietyn määrän ajallisessa sijoituksessa voivat hinnat nousta ja sijoitusprosessi tulla kalliimmaksi kuin kerralla sijoitettaessa. Mutta yhtä hyvin hinnat voivat laskea ja sijoitusprosessi tulla halvemmaksi.

DCA hajautuksella on matemaattinen kaavakin, joka tosin kohdistuu yksittäiseen osakkeeseen. Kaava voi soveltaa kuitenkin kaikkiin salkussa oleviin yhtiöiden arvopapereihin erikseen, jolloin voi laskea niiden tuottojen keskiarvon yhteen ja saada keskiarvotuoton.

\begin{equation*} Tuotto = \frac{PaperinLoppuKurssi}{SijoitusKurssienHarmooninenKeskiarvo} -1 \end{equation*}

Eli yksittäiseen arvopaperin keskiarvoinen kurssi pitkällä aikavälillä jakaa paperin lopullisen kurssin. Kun tuloksen kertoo sadalla saadaan tuottoprosentti. Kaava ottaa huomioon vain arvossa tapahtuneen muutoksen, ei arvon lisänä tulleen osinkotuoton, Kaavaa voikin parantaa seuraavasti:

\begin{equation*} TuottoProsentti = (\frac{PaperinLoppuKurssi}{SijoitusKurssienHarmooninenKeskiarvo} -1)*100 + OsinkoTuotto% \end{equation*}

Joka kertoo jo todellisen tuoton DCA-menetelmälle.

Puhdas automaattisijoittaminen.

DCA sijoittaminen ja automaattien ajallinenn sijoittaminen eivät ole teoriamaailman mukaan sama asia. DCA-sijoittamisessa valitaan jokin tietty rahasumma kuin taas jatkuvassa ajallisessa sijoittamisessa automaattisesti jatketaan sijoittamista yhä eteenpäin. Matemaattiset kaavat näissä molemmissa tavoissa ovat periaatteessa samat. Automaattinen tai jatkuva sijoittaminen tietyllä rahasummalla mahdollistaa huomattavasti suuremman summan tuomisen markkinoille, kuin että sijoittaisi vain tietyn määrän ja tämän jälkeen odottaisi.

Ajallinen sijoittaminen algoritmin tai tunnuslukujen perusteella.

Ajallinen sijoittaminen voi myös tapahtua ennalta määritettyjen sääntöjen mukaan. Kun jokin yhtiö toteuttaa tietynlaiset ehdot tai jokin algoritmi löytää tiettyihin ehtoihin sopivat arvot, kyseiseen havaintoon sijoitetaan tietty määrä rahaa. Vastaavast kun tietyt ehdot täyttyvät, niin yhtiön osakkeet myydään pois salkusta. Tätä voi yrittää pitkä aikaisesti harrastaa alkuperäissijoituksen rahasummalla, mutta mikäli raja-arvojen perusteella lisää salkun sijoitusmäärää, kyseessä on välittömästi ajallinen sijoittaminen, joka voi tuottaa hyvinkin.

Lopputoteamus.

Strategioita voi olla muitankin kuin tässä mainitut. Listasin tässä kuitenkin itsestään selvät menetelmät, joista voi tehdä kompinaatioita halutessaan. Automaattinen sijoittaminen sopii varsinkin rahastojen kohdalla hyvin painotus-strategian kanssa yhteen. Balansoinnin voi tehdä kunkin sijoitussyklin kohdalla. Ajallinen hajautus mahdollista kohtalaisen riskittömän kauppatoiminnan. Osakekaupassa on siinä mielessä poikkeuksellinen tapahtuma, että kaupattava tuote ei välttämättä mene vuosisataan vanhaksi. Toki tuotteelle voi käydä huonosti nopeastikin, mutta yleensä on todennäköistä, että vanhenemispäivä odottaa kymmenien vuosien kuluttua eikä aivan huomenna. Hyvin harva kauppatavara on yhtä hyvä markkinakohde. Ehkä kulta on vielä kovempi, mutta kullan arvon vaihtelut eivät ole yhtä tuottavia kuin arvopaperit. On vaikea nähdä olisiko kullan kohdalla ajallisesta sijoittamisesta yhtä paljon hyötyä kuin arvopaperien kohdalla.

Kommentit

Comments powered by Disqus