Hyppää sisältöön

Aktiiviset rahastot

Aktiiviset rahastot ovat sanan mukaisesti rahastoja, joita pitäisi hoitaa aktiivisella otteella - eli pyrkiä koko ajan olemaan ajan hermoilla ja tekemään kauppoja ja myyntejä rahaston omistajien eduksi. Aktiivisuutensa takia rahastoissa on kuluja, jotka näkyvät rahaston kustannuksissa. Aktiivisten rahastojen kulut on leivottu tuottoon mukaan, niin että ne laskevat tuottoa. Näin ollen mikäli aktiivinen rahasto seuraisi tarkasti indeksiä, niin rahaston tuotot laskisivat kulujen verran alle indeksin tuoton.

Aktiiviset rahastot eivät ole huono sijoitusmuoto, kun ymmärtää niiden luonteen. Ensin kannattaa hahmottaa, mitä etsii rahastosijoittamisesta. Tämän jälkeen tarkistaa, mitä arvopapereita rahastosalkku sisältää; millainen on ollut rahaston historiallinen kehitys lähiaikoina; minkälaiset kulut rahastolla on; tietää, mikä on oman sijoituksensa tarkoitus ja sijoitusajan pituus. On viisasta tarkistaa aina rahaston merkintä ja lunnastuspalkkioiden koot. Merkintäpalkkion koko voi vaihdella nollasta johonkin prosenttimäärään sen mukaan, minkä lähteen kautta rahastoa salkkuun hankkii.

Puhun tässä kirjoituksessa rahastoyhtiöiden ylläpitämistä rahasto-osuuksisista rahastoista, joita ostetaan ja myydään suoraan rahastoyhtiölle ei julkisen kaupankäynnin kautta. Kirjoitus ei ole validi ETF-rahastoja tai vaikka CEF-yhtiöitä mietittäessä.

Aktiivisten rahastojen ongelmat.

Osa aktiivisista rahastoista ovat todellisuudessa piiloindeksirahastoja. On kustannustehokasta rahastolle toimia siten, että ostaa arvopapereita salkkuun indeksin määritysten mukaan ja päättää, että aktiivisuus oli siinä. Tällöin rahasto voi kerätä itselleen näennäisestä aktiivisuudesta korkeaa palkkiota, mutta antaa arvopaperisalkun vain seurata indeksiä ja olla ehkä hyvinä aikoina melkoisen tuottavan oloinen rahasto. Tarkka sijoittaja tarkistaa salkun sisällön, vertaa sen tuottoa indeksirahastoon ja tekee vertailujen perusteella päätelmiä. Voi olla, että piiloindeksirahaston sijaan kannattaa ostaa halpaa passiivista indeksirahastoa, jossa on parempi tuotto.

Rahastojen merkintä ja lunnastuspalkkiot ovat selkeä tuoton lähde rahastolle. Ne ovat yleensä alle prosentin, mutta niillä ei ole maksimi tai minimiarvoa. Sijoittaja menettää merkinnän yhteydessä aina tietyn siivun sijoituksestaaan, jolloin käytännössä ei ole merkitystä sijoittaako koko omaisuutensa kerralla vai sijoittaako kaiken pikku riikkisissä paloissa. Sijoittajat ovat tässä suhteessa tasa-arvossa. Rahastoa, joka ottaa näitä palkkiota, kannattaa huolellisesti verrata muihin rahastoihin. Miten korkea merkintäpalkkio tai lunastuspalkkio on? Miten se nostaa kuluja? Ja mitä perusteita hinnalle on?

Rahastojen vertaileminen vie aikaa. Tämä ongelma ei ole yksin aktiivisten rahastojen murhe. Oikeasti rahasto- osuuksia ostettaessa pitää vertailua tehdä laajalla skaalalle ja pohtia monia vaihtoehtoja - jos haluaa vääntää viimeisenkin pennin hyödyn rahastosta. Mutta jos suhteuttaa tarpeensa ja knikolulujen todellisen merkityksen verrattuna rahaston tuottoon, niin voi olla että melko kevyellä vertailulla pääsee ihan hyvään tulokseen. Vertaileminen vie aikaa, mutta vertailessa kannattaa muistaa, ettei kulujen vaikutus tuottoon voi todellisuuteen suhteutettuina olla melko olemattomat, vaikka tietyt piirit huutavat niiden olevan todella suuria. Vertailua tehtäessä pitää miettiä asioita hieman laajemmalla näköalalla kuin vain muutaman yksittäisen netissä olevan mielipidekirjoituksen perusteella.

Aktiivisten rahastojen edut.

Joidenkin itsekin blogissani mainitsemieni tutkimusten perusteella, aktiivisten ja passiivisten rahastojen välillä ei pitkällä aikavälillä ole suuria eroja, mikäli on tajunnut tehdä pientä hintavertailua ennen aktiivisen rahaston ostamista. Aktiivisten rahastojen etuna on, että niiden hoitaja tarkkailee kokoajan markkinoiden tilaa ja tekee salkkuun säätöjä. Teoreettisesti hyvin hoidettu aktiivinen salkku saattaa tuottaa indeksiä tehokkaampaa tulosta ainakin lyhyt aikaisesti.

Olen lukenut kirjoituksia netissä, jossa kehoitetaan välttämään osto - myyntioperaatioita rahastoilla, koska silloin näihin liittyvät kulut nousevat korkeiksi. Tämä on totta, mikäli rahastolla on merkintä- tai lunastuspalkkiot käytössä. Kaikilla rahastoilla ei ole. Aktiivisten rahastojen kohdalla sijoittaja voi ainakin teoreettisesti hyödyntää mahdollisuutta vaihtaa rahastoa sen mukaan, millainen on aktiivisen rahaston sen hetkinen tila markkinoihin nähden. Tämä tarkoittaa menetelmää, jossa seurataan rahaston tuottoa - ja kun tuotto alkaa laskemaan vaihdetaan toiseen rahastoon, jossa tuotto mahdollisesti kulkee vastakkaiseen suuntaan. Tai kilpailutetaan rahastoja tuoton perusteella. Paras tuottoinen rahasto esimerkiksi lyhyellä aikavälillä pysyy salkussa kunnes jokin toinen rahasto selkeästi osoittautuu sekä edullisemmaksi että tuottavammaksi. Tällaisessa pelissä kuitenkin kannattaa valita rahastoja, joissa EI ole merkintä tai lunnastuspalkkiota, sillä noihin liittyvät kulut todella ovat pitkällä aikavälillä paljon suurempi rasite kuin se, että ostaa pörssistä vaikka ETF-paperia. Välittäjillä on yleensä kuluissa maksimiarvot, joten ETF-sijoittaminen tulee suurilla rahasummilla edullisemmaksi kuin merkintähintaa vaativaan rahastoon sijoittaminen.

Finanssikriisin aikana aktiivisten rahastojen etu oli siinä, että ne hieman pehmensivät sijoittajien markkinasyöksyä. Tosin siihen aikaan oli melkoinen joukko aktiivisia rahastoja, jotka olivat todellisuudessa vain passiivisia indeksirahastoja korkeammalla hinnalla. Mikäli sattui omistamaan tällaisen rahaston, niin markkinasyöksy oli vain entistä pahempi. Mutta kriisien aikana todelliset aktiiviset rahastot eivät ota niin pahasti takkiin kuin puhtaat indeksirahastot. Aktiiviset rahastot pystyvät tekemään liikkeitä sijoittajien eduksi.

Ei ole mitenkään itsestään selvää, että indeksirahasto on aina se paras valintakohde. Jokainen sijoitustoimenpide on aina oma tapahtumansa. Sellaiset kirjoitukset joissa suositellaan aloittelijalle suoraan indeksirahaston tyylisiä rahastoita kannattaa ohittaa, sillä kirjoittaja haluaa todennäköisesti esiintyä enemmän sijoitusguruna kuin oikeasti oivaltaa, mitä sijoittaminen tarkoittaa. Mutta kannatta silti ymmärtää, että passivisten rahastojen kulut ovat pitkällä aikavälillä pienemmät. Mutta toisaalta voi olla että aktiivisen rahaston tuotto on pitkällä aikavälillä suurempi, jolloin korkeammalla kululla ei olekaan merkitystä. Sijoituksen aikaikkuna on aina tärkeä. Ja markkinoilta saattaa aina löytyä helposti saavutettava aktiivinen rahasto, joka on ihan riittävän edullinen sijoituskohde. Toki, jos aloitti sijoittamaan S&P indeksiin vuosia sitten, niin pitkä aikaisena sijoituksena indeksirahasto on ollut todennäköisesti tuottavin vaihtoehto. Mutta onko kukaan yrittänyt tutkia, olisiko oikeanlaisella aktiivirahastotaktiikalla voinut saavutta ihan riittävän tuottavan sijoitusstrategian kelle tahansa. Riittävän tuottava vs teoreettinen maksiimituotto ovat kaksi eri asiaa. Matemattisesti voi aina teoretisoida asioita, mutta todellisuus harvoin pyörii pelkän teoreettisen matematiikan ympärillä. Aktiivirahastoa sijoitusmuotona tai sijoitusmuotojen osana ei kannata koskaan ohittaa pelkällä olankohautuksella.

Ja aina on hyvä kysyä: Onko ahneus hyve? Pitääkö aina olla kade siitä, että joku toinen sai voittoa vähän enemmän - vai onko ihan riittävää se, että itse sai melkoisen voiton vuosien aikana. Aktiivirahasto tuo hieman enemmän työtä ihmisille kuin passiivirahasto. Työ tuo aina enemmän toimintaan yhteiskuntaan ja toiminta parantaa kansantalouden pyörintää. Tietyllä ajattelulla aktiivirahastoon sijoittaminen on suurempi kansantaloudellinen teko kuin passiivirahastoon - lisäksi aktiivirahaston voitto on win-win tilanne todellisuudessa sekä rahastoyhtiölle kuin sijoittajalle. Jos miettii rahastoja pehmeiden arvojen kautta, niin silloin valinta pitäisi aina olla aktiivirahasto. Aktiivirahasto tukee kierteisesti yhteiskuntaa. No, tuo kommentti oli puoli leikillään todettu, mutta siinä on myös vahva kansataloiudellinen fakta päällä. Ja tuossa faktassa kannattaa heti ottaa huomioon kysymys: Mitä yhteistkuntaa aktiivirahasto tukee. Ei ole itsestäään selvää, että rahasto on suomalainen.

Mikä on indeksi?

Puhutaessa aktiivirahastosta ja verrattaessa tätä indeksirahastoon on ymmärrettävä, mikä on indeksi. Nykyään löytyy kaikenlaisista arvopaperisisällöistä koostuvia indeksejä. Markkinaindeksejä on tajuton määrä, mitä erillaisimmilla koostumuksilla. Aktiivirahaston etu ei siis ole se, että siinä voi olla papereita, jotka eivät näytä kuuluvan johonkin pääindeksiin. Markkinoilta voi löytyä sisällöltään ihan samanlainen indeksirahasto kuin aktiivirahasto, oli aktiivirahaston sisältö kuinka eksoottisen näköinen tahansa.

Indeksin käsite on erittän häilyvä. Omasta mielestäni ei pitäisi koskaan puhua indeksirahastoista, vaan pitäisi vain puhua passiivisista rahastoista. Mutta sana indeksirahasto on niin juurtunut sijoitusmaailmaan kiinni, että myös tässä blogikirjoituskessa puhutaan sisään juurtuneella sanastolla.

Valinnan vaikeus.

Sijoitusmaailma on täynnä valintoja. Tulevaisuus on vaikeasti ennustettava asia. Rahastoissakin hajauttaminen auttaa. Kun vertailee rahastojen sisältöjä ja hintoja, on aina mahdollista löytää suhteellisen turvallinen ja edullinen ratkaisu aktiivirahastojenkin seurasta. Jos aktiivirahastoja pehmentää passiivirahastoilla, niin saattaa saada hyvin kustannustehokkaan ja tuottavan rahastokombinaation. Sijoitusmaailman tärkein totuus on: Pidä mieli avoimena ja vältä ajatusta, joku on ehdottomasti huono idea. Ei se välttämättä aina ole.

Kommentit

Comments powered by Disqus