Hyppää sisältöön

Kirjailijat

Olen viime aikoina lukenut ajan kulukseni läpi uudelleen joitakin alan kirjaklassikkoja. Itse asiassa päätin kirjoittaa tätä blogitekstiä, koska löysin pöytälaatikon periltä vanhan OMX Nasdaqin myöntämän todisteen, että olen käynyt joskus 90-luvun loppupuolella johdannaisia käsittelevän kurssin ja saanut siitä hyvästä paperin ja vanhan tekeleen läpyskästä nimeltä 'Opi Optiot'. Klassiset ajat voivat heittää ajatukset vanhoihin kirjoihin.

Mutta mitä kirjailijat sanoisivat tavastani sijoittaa? On hyvin vaikea löytää yhteistä linjaa kaikille lukemilleni kirjoittajille. Monilla kuitenkin on neuvo, että hajauta - tai hajauta ainakin jos olet vielä aloitteleva sijoittaja. Eli tässä kohdassa voin sanoa toteuttavani suuren joukon kirjailijoiden ohjeita. Mutta sitten alkavat erot.

Lähimpänä sydäntäni on kirja nimeltä 'Huonosti käyttäytyvät osakkeet', jossa Benoit Mandelbrot lataa täysillä tehokkaiden markkinoiden teoriaa vastaan. Hänen mielestään osakkeiden ostotapahtumassa aikaisemmilla ostotapahtumilla on vaikutussuhde tapahtuvaan ostoon. Näin ollen osakkeiden hinnat eivät ole satunnaistapahtumia sillä tavalla miten tehokkaiden markkinoiden teoria asiaa kuvaa. Hänen voisi kuvata suorastaan nauravan kirjassa 'Sattuman kauppaa Wall Streetillä' (Malkiel) kuvatulle vertauksella osakekaupan ja kolikon heiton yhtäläisyydestä. Olen aika varma että Benoit Mandelbrot matemaatikkona tuntee satunnaisuuden paremmin Burton Malkiel.

Silti olen itse joissakin asioissa samaa mieltä kuin Burton Malkiel, tosin toisista syistä.

Osta kannattavaa (ja halpaa) yhtiötä.

Ei kirjailijan, Warren Buffet, on vaikuttanut moniin vähintään sillä tasolla, että sanovat tunnustavansa samaa ideologiaa. Tähän ryhmään kuuluu kymmenkertaistamisen ystävä Peter Lynch. Toki näiden kahden tyyli on oikeasti hieman erillainen, vaikka käsittääkseni Lynch on todennut sijoittavansa kuten Buffet. Lynchin ehdoton lempitoteamus on: Sijoita tylsän nimisiin yrityksiin, jotka tekevät tylsiä ja iljettäviä asioita ja johon kukaan ei halua sijoitaa. Tämä neuvo on mielestäni ykkösneuvoja, joita voi antaa.

Lynchille sijoittaminen on kivaa. Yhtiöiden poiminen on jännittävää. Lynchillä on paljon sanottavaa ja neuvottavaa, jotta jokainen löytäisi sen sisäisen sijoittajan, joka oikeasti tietää yllättävän paljon sijoittamisesta.

Lynch toteaakin:

Kun joukko ihmisiä alkaa tehdä liiketoimia keskenään he yleensä perustavat yhtiön. Enimmäkseen maailmalla liiketoimia tekevät
juuri yhtiöt. Sana 'Company' tulee latinasta ja tarkoittaa 'tovereita'.

Hyvällä totalla olevaan yhtiöön kannattaa aina sijoittaa. Lynch suorastaan pursuaa sanoja, jotka ylistävät sijoittamista. Hän kehuu Buffettia, hän kertoo hyviä vinkkejä, hän neuvoo ja selittää. Hän vihaa taikauskoisia hokemia. Lynchille P/E luku on tärkeä yhdessä yhtiön tasetietojen kanssa.

Lynch etsii osakkeille arvon nousua toisin kuin minä, joka etsin osingoa. Luulen että olisimme aivan eri maailmoissa näkemystemme kanssa. Lynch pitäisi minua todennäköisesti idioottina, joka käyttää aikaansa vaivaisiin rahavirtoihin, kun perehtymällä lukuihin voisi saada niin paljon enemmän. Mutta Lynch onkin Guru ja minä vain yksinkertainen pikku sijoittajabloggajaa, joka luulee liikaa, mutta tietää liian vähän.

Lynchin kuuluisia kirjoja ovat: 'One Up on Wall Street', 'Beating the Street' ja 'Learn to Earn'.

Suomalaisista kirjailijoista tähän ryhmään voi heittää Mika Hyttisen, joka on ehdoton Warren Buffet fani. Hyttisen kirjojen suuri plus on siinä, että hän ymmärtää muitakin aatesuuntia kuin vain omaansa. Hänellä on hyviä heittoja, kuten se että välttämättä hajautus ei aina ole ratkaisu. Totta itsekin sijoitan yhdessä sivusalkussa käytännössö vain yhteen yhtiöön, Huhtamäkeen, samalla menetelmällä kuin sijoitaisin rahastoon. Jos sijoittaa yhteen isoon yritykseen vuosia, joka ei ole menossa konkurssiin, niin voi heittää kaikki analyytikkojen sadut roskakoriin ja ajatella yhtiötä pelkkänä rahaston pitäjänä - ja pohtia lähinnä, että onhan niin että yhtiö ei ole menossa konkurssiin ja liiketoiminta pitää, kuten Buffet fanit tekevät. Vaikka tämä blogi kuvaa pääsalkkuani, osinkosalkkuani, niin olen yhtä mieltä siitä, että hajauttaminen on tehokas, mutta ei ainoa tehokas tapa sijoittaa tässä maailmassa.

Nämä sijoittajat/kirjailijat puhuvat, miten tärkeää on tuntea yhtiö ennen sen ostamista. Oma sijoitusstrategiani perustuu ajatukseen, että on hyvä tietää, että yhtiö ei ole menossa konkurssiin lähiaikoina - se riittää. Koska uskon hajautukseen ja osinkotuottoon voimana, niin olen valmis ostamaan korkeammalla riskillä yrityksen osakkeita, koska mikäli koko juttu menee vuosien aikana mönkään, niin salkun osinkotuotto on mahdollisesti korvannut virheen tuottamat tappiot. Buffet on sijoittanut suureen joukkoon yrityksiä, joista parhaat tuottavat voittoa paljon. Kun hajautus on riittävää, niin virheisiin yksinkertaisesti on vain varaa. Virheet ovat jokapäiväistä elämäämme.

Usko satunnaisuuteen ja indeksiin.

Jee Jee! Burton Malkiel. Minä ja Burton kannatamme molemmat ajatusta omistaa ison määrä eri yhtiöitä salkun pohjalla. Perusteemme ovat tosin aivan erillaiset. Burton kannattaa indeksiin sijoittamista, mikä on kiistatta tehokas menetelmä. Minä kannatan isoon määrään korkean Dividend Yieldin omaaviin yrityksiin sijoittamista, koska minulla ei ole tarvetta myydä osakkeita juuri lainkaan pois ja haluan tehdä tulosta koron koron vaikutuksella monien vuosien mittakaavalla.

Malkiel uskoo markkinoilla sattuman on vallassa oleva voima. Kun katsoo, miten Corus Entertaimentin arvo nousee päivässä 10%, niin miettii pitkään, voiko tämä olla vain sattuman vaikutusta. Toki Malkielkin tietää, että tehokkaat markkinat iskevät sinne, missä on halvinta - eli ei hän oikeasti usko markkinoiden käydän pelkällä sattumalla. Hän uskoo tehokkaisiin markkinoihin, jotka ottavat voiton irti heti kun vain voivat. Eli 10% arvon nousu on ymmärrettävä markkinoiden tasapainotapahtumana, jota ei tosin Malkielin mukaan voinut todellisuudessa etukäteen ennakoida. Malkielin sattuma on markkinoiden ennalta arvaamattomuutta. Ja tässä olemme osittain samaa mieltä. Markkinat ovat kohtalaisen ennakolta arvaamattomat - ja optimistinen tietää että vaikka arvo menee alas, niin jos yritys ei ole konkurssivalmis, niin arvo tulee vielä alhaalta ylös. Tosin kuin Malkiel minä en usko, että markkinat ovat ennalta arvaamattomat täysin.

Malkielia lukiessa kannattaa ottaa oppia kirjailijan kriittisyydestä. Malkiel arvostelee monet sijoittamissuuntauksen pohjamutiin. Kun luet seuraavan kerran analyytikon suuria kirjoituksia, niin lue saman analyytikon kirjoituksia jokunen vuosi sitten ja pohdi, miten lähelle totuutta analyytikko iski. Malkiel tekisi tuon vertailun ja toisi sen esiin todisteena, että analyytikkoihin ei voi luottaa, siis osta indeksiä ja PIDÄ.

Mutta mistä pidän Malkielissa on ajatus, että kun ottaa korkean riskin, niin on johdon mukaista, että riskistä saa toivon mukaan myös korkeamman tuoton. Pienenä riskisijoittajana olen tämän ajatuksen kannalla. Liian monet ajattelevat rahaa kuin kalustetta olohuoneessa. Jos kalustetta ei näe, niin se on pahasti hukassa. Rahat ovat hukassa, jos ne on sijoitettu johonkin jonka arvo voi laskea. Mutta he harvemmin miettivät, että ostetun kalusteen arvo laskee kohti nollaa vuosien kuluessa, kun taas osakkeen arvo laskiessaan saattaa myöhemmin nousta kaksinkertaiseksi. Miksi pelätä jotain, mikä on aivan jokapäiväistä elämässä. Riski kannattaa aina.

Vaikka 'Sattuman kauppaa Wall Streetillä' on ristiriitainen kirja, niin se kuvaa kuitenkin useita sijoitussuuntauksia aika hyvin, kun muistaa vain ymmärtää kirjoittajan kärkästä arvostelua lempeästi. Ihan näppärä kirja, jos haluaa saada näkemystä finanssimaailmaan.

Satunnaisuus on erillaista ja normaalikäyrä ei toimi osakemarkkinoilla.

Benoit Mandelbrotilla on kirjassaan 'Huonosti käyttäytyvät osakkeet' suuri määrä käyriä, joita hän kuvaa sanalla kaunis. Matemaatikko ei ole tuonut kirjaansa varsinaisia matemaattisia kaavoja, vaan enemmän tekstiä ja asioiden kuvaamista. Hänen syvin viestinsä on, että Tehokkaat markkinat ovat pötyä, siltä osin kun ne keskittyvät satunnaisuuden ympärille. Markkinoiden satunnaisuus on aivan toisenlaista kuin tehokaiden markkinoiden teoria esittää. Kirjailijan mielestä markkinoiden käyttäytymistä ei voi tutkia normaalijakautumaa käyttäen, koska markkinoiden satunnaisuus on liian vääntynyttä normaalijakautumalle. Painotettuja noppia on liikaa.

Mitään suurta sijoittamisteoriaa kirjailija ei esitä. Hän tuo esiin kritiikkiä, mutta ehkä siinä on kaikki. Itse ainakin uskon indeksiin sijoittamiseen enemmän kirjan luettuani. Kirja mielestäni osoitti selkeästi, että nimenomaan ihmisten tavoitteilla on merkitystä kurssien liikkeissä. Kun katson kurssihistoriaa, näen mitä ihmiset ovat ajatelleet tai päätelleet. Kehitys ei ole samalla tavalla puhdasta sattuman tulosta kuin Malkiel puntaroi omassa teoksessaan,vaan enemmänkin monien ihmisten sen hetkisten päätösten summa, joiden seurauksena syntyy omalla tavallaan painottunut käyrä, jossa välttämättä ei ole satunnaisuutta tai sitten sitä on vaihtelevissa määrin. Sitä en tiedä onko oikeasti niin, että käyrällä ja normaalijakautumalla ei ole mitään yhteistä kuten Mandelbrotit esittää. En tunne riittävästi matematiikkaa voidakseni oikeasti olla mitään mieltä asiasta.

Oma ajatukseni kirjan luettuani oli, hajauta ja pidä salkussa pitkään. Joku toinen voisi ajatella, keinottelu yhdellä yhtiöllä pitkin päivää on täysin mahdollista, koska trendi ei perustu klassiseen satunnaisuuteen ja on ainakin osittain arvattavissa.

Formulat ovat kaikessa.

Moni kirjailija heittää peliin ihmeformuloita. Jopa Lynch esittää omalla tavallaan formulan, jonka avulla pärjää sijoitusmarkkinoilla hyvin. Toiset taas kehittävät oikeasti tarkkoja formula reseptejä, joiden avulla sitten 'varmasti' menestyy 'turvallisesti'. Charles B. Carslson kuuluu tähän joukkoon. Hänen kirjansa 'The Little book of Big Dividend' tuo oikeasti minulle enemmän mieleen hyvin kirjoitetun blogin yhden asian ympärille kuin varsinaisesti hienon sijoituskirjan. Hän kuvaa osingoon perustuvaa menetelmää, jonka avulla löydetään hyvät sijoutuskohteet, jotka tuottavat arvovoittoa - osinkovoitto on vain menetelmä taistella inflaatiota vastaan.

Tämän kirjailijan mielestä yli 3% osinkotuottoa jakaviin yrityksiin ei kannata sijoittaa. Osinko on myrkkyä yrityksen toiminnalle kirjailijan mukaan, joten pieni osingoiset yritykset ovat parempi sijoituskohde kuin suuri osingoiset. Lisäksi korkea osinkotuotto kertoo yleensä negatiivisia asioita yrityksen kurssikehityksestä.

Huomasin tätä teosta lukiessani olevani aivan eri mieltä monista asioista kirjailijan kanssa. Toki osinko on ongelma yrityksen toiminnalle, mutta riippuu ihan yrityksestä, miten iso ongelma. On totta, että arvovoiton hakeminen on kovaa korkea osinkotuottoisista yrityksistä, mutta jos tavoitteena ei ole jatkuvasti ostaa ja myydä paperia, niin saattaa olla, että kymmenien vuosien saatossa sijoitamalla pelkkään osinkoon saattaa tulla ihan mukavasti voittoa - ja bonuksena voi olla ostetun indeksin kurssin nousu vastaan tulevan nousukauden saatossa. Jos taas tulee laskukausi, niin osinkotuotto voi olla korkeatuottoisessa osinkosalkussa paljon kovempaa kuin arvotuotto.

Mutta jokaisessa kirjoituksessa on jotain opittavaa. Yhtiöitä voi rankata listalle monenlaisin perustein, ja tajusin kirjailijan kirjoituksia lukiesani, että rankkausperustoilla voi rakentaa mielenkiintoisia painotuskertoimia salkulle, joiden avulla voi sitten miettiä, miten validia kertoimet ovat kuljettaessa tuntematonta tulevaisuutta kohden.

Oli miten oli, itse en usko muuhun formulaan kuin hyvään osinkotuottoon. Ymmärrän kyllä, jos jotkut uskovat olevan olemassa turvallinen formula, joka varmistaa heille hyvän tuoton osakemarkkinoilla. En epäile, ettei myös formula menetelmä ole toimiva tässä maailmassa, jossa on monia oikeita ratkaisuja toimia. Minulla vain on erillainen, ehkä todella riskialtiskin näkemys pitkäaikaisesta sijoittamisesta. Huomasin jopa olevani Malkielin kanssa tässä kohtaa samaa mieltä formuloiden kanssa sijoittamisesta.

Vanhoja suomalaisia sijoituskirjoja.

Kirjaston hyllyiltä löytyy vanhoja - lue: jopa 1990 luvulta - Suomalaisia sijoituskirjoja. En oikeasti suosittele niistä ensimmäistäkään ellei ole ensin lukenut pari klassikkoa eli vaikka Malkielia, Lynchia ja vaikka tässä mainitsematonta Grahamia. Kun nuo olet lukenut, niin sen jälkeen voit uskaltautua lukemaan esimerkiksi Seppo Saarion '100 ikivihreää pörssivihjettä', jonka etukannessa kirjaa mainostetaan parhaaksi koskaan suomeksi kirjoitetuksi sijoitusoppaaksi.

Toinen hyllystä löytyvä 2002 kirjoitettu teos Jussi Nikkisen, Timo Rothoviuksen ja Petri Sahlströmin kirjoittama Arvopaperisijoitaminen. Tämä kirja on hyvin asiallinen teos, joka käy monet sijoitamisen perusteet läpi ja niihin liittyvät arvopaperityypit. Luonteeltaan kirja on hyvin oppikirjamainen. En ihmettele, jos sitä on käytetty oppikirjana.

100 ikivihreää pörssivihjettä.

Itse en suosittele kyseistä kirjaa aloittelijalle, sillä kirja edustaa voimakkaasti hyvin riskialtista kauppatapaa suosivaa ehkä teknisestä analyysista tukea saavaan sijoitustyyliä. Jotkut 'ikivihreistä' ohjeista saavat ainakin minut suorastaan yskimään. Lisäksi tämä kirja ei todellakaan tunne käsitettä sijoitetaan indeksiin. Heti alkupuolella kirjaa ensimmäisissä vihjeissä todetaan, että paras yhtiöiden määrä salkussa on noin 3 - 6. Eli korkealla riskillä mennään ja pyritään saamaan nopeasti voittoa ostamalla ja myymällä.

Jos haaveilet päiväkauppiaan urasta tai mielestäsi pienet lyhytaikaiset sijoituspyrähdykset ovat makuusi, niin tämä kirja on sinua varten.

Mutta kirjassa on myös ikivihreitä ohjeita. Kirjasta löytyy listaa yhtiön taloustietojen arvioimisen kritereistä, jotka ovat ihan ikivihreitä. Yhtiön taloustiedoista kirjailijalla on vahva käsitys.

Kirjasta löytyy monia tunnettuja anomaalioita, kuten osta maanantaisin ja myy perjantaisin. Suomalaiseen makuun tuttua pörssin hintojen laskun pelkoa - ja ehdottomasti ajoittaminen on kirjoittajasta tärkeää. No kirjoittaja ei ymmärrä, mitä tarkoittaa sijoittaminen laaja-alaisesti tai indeksiin, joten markkinoiden aallot ja huiput ovat hänelle iloa ja kauhua.

Arvopaperisijoittaminen.

Tämän kirjan moni esimerkki perustuu ajatukseen tehokkaiden markkinoiden olemassa oloon. Kirjassa on esitetty erillaisia markkinateorian mukaisia malleja riskin laskentaan, CAPM laskentaan, Factori mallien tutkimiseen sekä moniin perusasioiden laskentaan. Jos et tiedä mitä tarkoittaa Diskontaus, niin tämä kirja kyllä selittää asian sinulle. Diskontauskaavalla voit näppärästi laskea osinkoyrityksesi todellisen arvon nykyään ottaen huomioon kaikki tulevat osinkotuotto tapahtumat.

Johdannaisetkin kuvataan ihan kivoin esimerkein.

Henkilökohtaisesti lukisin tätä kirjaa mielummin kuin tutustuihin osakekauppaan OMX:n Opi Osakkeet - läpyskän tai Opi Optiot - läpyskän kautta.

Päätelmä.

Sijoittamisesta on kirjoitettu paljon teoksia. Monilla kirjoittajilla on erillainen näkemys, miten pitää sijoittaa ja mikä on se oikea sijoitustapa. Joidenkin mielestä on itsestään selvää, että juuri hänen suuntauksensa on oikea. Toiset taas näkevät asiat hieman laajemmalla spektrillä.

Useimmat kirjailijat ymmärtävät pitkä aikaisen sijoittamisen ansioiden perään. Käsitys siitä, kuinka monen yhtiön osakkeita salkussa on hyvä pitää vaihtelee. Enimmäkseen pitkä aikainen sijoittaminen nähdään parhaana ratkaisuna koko ajan velollovalla osakemerellä. Joidenkin mielestä tosin laskevat suhdanteet ovat myrkkyä sijoittamiselle - ja laskevaan osakkeeseen ei saa sijoittaa.

Mielipiteitä on monia.

Ikivihreiden pörssivihjeiden kirjoittaja olisi saanut varmaan kauhukohtauksen, jos olisi kertonut omasta sijoitussuuntauksestani hänelle. Uskoisin näkemykseni vain osinkoon sijoittamisesta olevan vieras myös monelle, jotka tujottavat mielellään salkkunsa markkinahintaa ja tuntevat menettävänsä jotain, kun markkinahinta laskee. Mutta meitä sijoittajia on moneen ja sitä varten on hyvä, että on myös monenlaisia kirjailijoita, jotta hyvät ohjeet sijoittamiseen ovat kunkin suuntauksen edustajan löydettävissä.

Kommentit

Comments powered by Disqus