Hyppää sisältöön

Konteksti

Kun lukee erillaisia sijoittamisesta kertovia juttuja, kannattaa aina ymmärtää muutamia asioita. Virheet on yksi toivon mukaan ymmärrettävä asia. Tämäkin blogi on ollut niitä täynnä, koska pidän nopeasta kirjoittamistyylistä ja huomaan ohimenot vasta myöhemmin. Korjasin juuri vähän aikaa sitten sharpen rationista kertovan tekstini, koska tulin siihen tulokseen, että en itse osaisi enää laskea rationia sen perusteella - ja huomasin, miten typeriä kirjoitelmia kyseistä rationista netissä on. Eli siis monesti kerrotaan vaan kaava ja jätetään kertomatta olleelliset seikat kaavasta. Todennäköisesti koska kirjoittajalla oikeasti ei ole ollut hajuakaan, miten formulaa pitäisi käyttää. Eli ainakin pitää yritää kuvata asia paremmin.

Ensimmäinen konteksti johon kannattaa kiinnittää huomiota on, mistä lähteestä sijoittamisesta lukee. Eli nettilähde ei välttämättä ole yhtä painavalla pohjalla kuin julisesti painettu lähde, jonka tekijä toivoo saavansa tuottoa teoksestaan. Tosin hinta ei välttämättä ole laadun tae.

Liian kapea näkökulma asiaan.

Jonkun aikaa sitten luin tekstin, joka kuvasi tunnuslukua nimeltä omavaraisuusaste. Omavaraisuus astetta yksinkertaisimmillaan kuvaa seuraava kaava:

\begin{equation*} omavaraisuusAste = \frac{Omapääoma}{tase}*100 \end{equation*}

tai

\begin{equation*} EquityRation = \frac{Equity}{Total Asset}*100 \end{equation*}

Erillaisissa konteksteissa kaava ilmoitettaan hieman erillä tavalla, mutta tuo kirjoitettu kaava on yleinen kuvaus kyseisestä tunnusluvusta. Lukemassani artikkelissa annettiin ymmärtää, että jos aste menee alle 20%, yrityksen tila on aika huono. Väite on periaatteessa totta, mutta ei kaikissa konteksteissa. Kannattaa muistaa, että on olemassa instituutio nimeltä pankki, jonka toiminta käytännössä perustuu kokonaan siihen, että se lainaa rahaa asiakkailta. Ja myös on instituutioita, jotka hakevat korkotuloja ja käyttävät apuna lainakerrointa. Tällaisia ovat mm. monet REITit.

Pankkien ja vastaavaa toimintaa harrastavien laitosten omavaraisuusaste on pelottavan alhaalla.

Yritystoimintaa kuvaavat tekstit eivät kuvaa pankkeja millään tavalla, mutta sijoittamisessa pankeilla on tärkeä rooli. Kun lukee pankkien kirjaanpitoa, niin täytyy ymmärtää sen olevan hieman toisenlainen yritys. Kysynkin tässä yhteydessä, miksi niin usein sijoittamisen tunnuslukuja ilmaan heittävät, eivät tiedosta erillaisten yritystoimintojen ja niiden tuottamien tunnuslukujen eroja?

Liian kapea näkökulma vaikeuttaa vieraiden kontekstien ymmärtämistä.

Minun täytyy olla oikeassa.

Jotkut ihmiset ovat todella fiksautuneita johonkin tiettyyn asiaa. Itsekin olen innostunut Osinkosijoittamisesta, mutta se estä minua toisessa salkussani sijoittamaan markkina-arvolähtöisesti. Markkinasalkkuni sharpen lukema on ihan kiitettävä, mutta se salkku ei kuulu tämän blogin aihepiiriin.

Fiksautuja usein jumittuvat asioihin - He lukevat jonkun tutkimuksen, joka välttämättä ei ole niin itsestään selvä asia kuin kirjoittajat väittävät asian olevan, ja tämän jälkeen tulos on itse jumala fiksautujalle. Mitään muuta ei voi olla maailmassa.

Minusta näyttää, että sijoituspiireissä on paljon fiksautujia. Se että markkinoidaan sitä omaa parasta sijoitustapaa kaikille muille on henkilökohtaisesti melkoinen virhe. Pistäisin koko sijoitusneuvojakunnan uudelleen koulutukseen jos pystyisin. Neuvonnan tarkoitus ei ole esitellä muutamaa teoreettista näkökulmaa asiakkaille, vaan nähdä mikä on juuri asiakkaalle ne oikeat sijoitustavat. Joillekin vain käy parhaiten Aktiivinen rahasto jostain elämän syystä ja toiselle päiväkauppa on henki ja elämä. Tosin sijoitusneuvojana en suosittelisi kellekään päiväkauppaa sijoitusmenetelmänä :).

Onko kukaan koskaan todella oikeassa osakemarkkinoilla? Todennäköisesti vastaus on: on. Itse en ole, mutta varmasti on olemassa joku, joka joskus on oikeassa, en kuitenkaan usko häntä löytyvän niiden kirjoittelijoiden joukosta, jotka oikeaa tietoa julistavat.

Teema.

Kirjoituksen teema on erittäin ratkaiseva seikka, kun arvio sopiiko jaettu tieto omaan käyttöön. Tämän blogin teema, korkea oktaavinen osinkosijoittaminen, ei ole oikea paikka arpoa, mitkä ovat markkina-arvoon sijoittamisen parhaat niksit. En puhu P/E- luvusta, itse asiassa vierastan koko tunnuslukua. En keskustele, mitä tehdään kuin eri keskiarvotrendien käyrät kohtaavat toisensa. Karhulippu ei oikeastaan juuri liity minun blogiini kuin ehkä hauskana kuriositeettinä, josta kertoa.

Minä en aio kovin paljon seurata välitysfirmojen mainoksia, joissa kerrotaan, miten tehokasta päiväkauppa on ja miten helppoa. Kyllä siihen voi tuhlata rahojaan ja jakaa kulutuottoa välittäjälle. Minua ei kiinnosta mihin aikaan indeksiin kannattaa sijoittaa ja mihin aikaan myydä. Olen kyllät tehnyt sitä, sijoittanut indeksiin ja voittanut rahaa lyhyessä ajassa. Mutta en kerro noista teoistani tässä blogissa.

En suosittele myöskään suoraan uskomaan niitä tahoja, jotka todistavat, että osinkolla ei ole merkitystä sijoittamisessa. Heidän paras todistuksensa perustuu lähinnä irtoamispäiväilmiöön joka ei ole minkäänlainen todiste osingon merkitsettömyydestä. Minä en yritä todistaa, että markkinahinnalla ei ole mitään merkitystä, koska niin moni haluaa ostaa ja myydä ja yrittää rikastua sillä tavalla. Maailmassa moni asia on syntynyt juuri oston ja myynnin hyödyntämisessä. Mutta myös monia asia on syntynyt osingon keräämisen avulla. Ihmiset vain eivät huomaa hidasta puurtamista nopea rytmisen toiminnan keskellä.

Kannattaa aina mitata tekstiä kontekstista päin.

Aina on joku sääntö.

Ihmiset haluavat jostain syystä uskoa, että on olemassa aina jokin sääntö kaikkeen. Täytyy olla jokin menetelmä, jonka avulla kaivaa rahaa, vaikka oikeasti mitään sääntöä ei olekaan. Esimerkkinä tällaisesta ovat kirjoitukset, jotka yrittävät selittää millaisella systeemillä Lotossa voittaa.

Jotkut käyttävät tätä uskoa tehokkaasti apunaan huijatessaan muita. Eli kannattaa aina pohtia uskomattoman hienoihin menetelmiin törmätessään, onko juttu sittenkään ihan niin hieno, mitä antaa ymmärtää. Moni menee mielellään mukaan pyramiidihuijaukseen, koska siinähän täytyy olla jokin hyvä tienaamissääntö. No, onhan siinä, huijarin tienaamissääntö - mutta ei niitä hienoja muita juttuja, joita muka jutussa on.

Eräässä tutkimuksessa laitettiin ihmiset eläimiä vastaan kilpailemaan satunnaisesti väriä muuttavien nappuloiden kanssa. Oikeasta painalluksesta sai palkinnon. Eläimet saivat ruokaa, ihminen kiitosta.

Eläimet voittivat ihmiset ylivoimaisesti tässä kilpailussa. Ne ymmärsivät hyvin nopeasti, että satunnaisia näppäimiä vastaan pitää pelata painamalla aina vain samaa näppäintä. Ihmiset yrittivät löytää jonkun säännön, jonka turvin olisivat saaneet maksimipisteet.

Markkinoiden toiminta ei ole satunnaista, mutta se on kaaotista. Oma näkemykseni on, että markkinoilla pärjää parhaiten, kun ei etsi lainalaisuuksia vaan katsoo miten virta milloinkin kulkee ja menee virran mukana. Tai omassa tapauksessani painelen vain näppäimiä miettimättä sen enempää, onko siellä sääntöä. Tärkeintä että tuotto on säännöllistä. En yritä arpoa maksimimääriä tai arvata mitä vuosien päästä tapahtuu. Ostan tällä hetkellä hyvin tuottavaa, enkä pohdi, että voiko sittenkin olla, että muutaman vuoden päästä osingon maksu päättyy. Voi olla, tai ei ole.

Mitä haluan sanoa: Ei kannata ottaa liian vakavasti. Mitään sääntöä ei välttämättä ole kaikissa konteksteissa. Joskus vain virta menee miten menee ennalta arvaamattomasti. Ja jos todella haluaa tehdä voittoa, kannattaa perustaa rahastoyhtiö ja tienata sillä että toiset sijoittavat. Samalla voi miettiä, mikä on rahastoyhtiön todellinen omavaraisuusaste.

relax, it can be simply - or not.

Kommentit

Comments powered by Disqus