Hyppää sisältöön

Maailmamme

Katsoin viikonloppuna jonkun aikaa elokuvaa nimeltä "Human", joka kertoo ihmisistä eri puolella tätä planettaa. Elokuvassa oli vahvaa kantaaottavuus. Se toi esiin, miten erillainen tämä planettamme on monilla silmillä katsottuna. On selvää, että paikoin elokuvan hyvinkin raadolliset elämänsä kurjuutta kuvaavat toteamukset olivat osittain liioiteltuja. Mutta myös on selvää, että elämme hyvin epätasa-arvoisessa maailmassa.

Talous ja raha ovat tärkein syy epätasa-arvoon tällä planetalla. Kun sanoin tärkein minäkin liioittelen. Tiivistäen voisi sanoa että vallanhimo ja ahneus ovat oikeat syyt epätasa-arvoon. Ihmiset vain haluavat olla parempia kuin naapurinsa. Eikä tästä ominaisuudesta oikeastaan voi syyttää meitä ihmisiä, sillä ominaisuus on valtaa tekevä voima luonnon kehityksessä. Luonto ympärillämme on jatkuvassa kilpailussa itsensä kanssa. Koska me olemme osa luontoa, niin mekin kilpailemme paitsi luonnon kanssa niin myös muiden kanssa.

Jos rikkaita maita maailmassa olisivat nyt alakynnessä olevat maat ja köyhiä teollisuusmaat, niin asetelma olisi aivan samanlainen kuin nykyään. Ihmiset pyrkisivät alistamaan toisiaan. Eli todellisuudessa maailmamme ongelmia ei pysty ratkaisemaan uskomalla hyvään ja saarnamalla tasa-arvoisuuden ja ns. ihmisyyden hyväksi. On lohduttoman totta, että me emme vain osaa elää niiden kanssa, joilla on erillaiset normit ja asenteet. Meistä on hienoa ennemminkin arvostella noita ihmisiä, jotka ovat lähipiirimme ulkopuolella, mutta olla täysin sokeita omille virheillemme.

Itse sijoitan ja pyrin kehittämään omaa taloudellista asemaani tulevaisuudessa. Niin monet ihmiset unelmoivat ns. Taloudellisesta riippumattomuudesta, joka vapauttaisi heidät toisten palvelemisen kurimuksesta. Tässä suhteessa me ihmiset olemme samanlaisia. Me haaveilemme saavuttavamme oman onnnelamme tähän maailmaan. Yleensä saavuttaessamme unelmamme huomaamme, että unelman toteutuminen ei ollutkaan niin avoisa juttu. Tai sitten se oikeasti onkin todella auvoisa juttu, ja ajatus siitä, että unelmat eivät paranna maailmaa ovat itsepuolustusmekanismi, jolla kestää huonompaa todellisuutta kuin sillä unelmansa toteuttaneella on.

En usko, että oma sijoitusharrasteeni oikeasti tekee tulevaisuuteni paremmaksi. Enemmän se antaa kiinnostavan aspektin elämälleni. Mutta totta "Human" elokuvan ihmiskohtaloita katsottuaan, pohtii, miten onnekas olen omassa elämässäni. Vai olenko sittenkään? Onko tämä unelma maailma, missä elän sen onnekkaampi kuin sen maanviljelijän, joka taistelee kurjan peltonsa puolesta jossain keskellä ei mitään? Meillä molemmilla on ilomme ja surumme. Meillä on omat haasteemme. Elämämme ei ole helppoa. Minun elämäni voi ulkokuorilta olla pehmeämpää, mutta onko se oikeasti minulle itselleni sen helpompaa elämää kuin kaukaiselle kurjuudessa elävälle ihmiselle.

Olen asunut keskellä ei mitään pitkä tovin elämässäni. Ainoa asia, jota varsinaisesti kaipasin kaukana etelässä, oli oma kieleni. Ihmiset, jotka elivät alkeellisemmin, olivat elämässään melko tyytyväisiä. Heillä oli ystävät, perheet, yhteisö ja ilonsa. Heillä ei ehkä ollut sitä kaikkea, mitä meillä täällä pohjoisessa, mutta heillä saattoi olla enemmän kuin meillä.

Maailma on äärimmäisen suhteellinen paikka. Mutta aina pitää muistaa, että olemme osa tätä planeettaa. Emme ole jokin yksittäinen kaikesta muusta eristetty solu, joka toimii ihan toisella tavalla kuin muut tämän planeetan elämänmuodot. Olemme ikävä kyllä aivan samanlainen ja yhtä riippuvainen muista elävistä olennoista kuin kaikki planettamme eliöt. Kun haluaa syyttää ihmisiä kaikesta pahasta, niin on hyvä muistaa, että jokainen tämän planeetan elämänmuoto toteuttaisi yhtä varmasti omaa rakaa itseään.

Asioita kannataa miettiä.

Kommentit

Comments powered by Disqus