Hyppää sisältöön

Pettymyksiä

Osinkosijoittamisessa suurin ongelma voi olla ulkomainen verotus. Valtioilla on tapana muuttaa varsinkin osingon maksuun liittyvää verotusta hanakasti. Näin ollen osinkosijoittamiseen liittyy aina poliittinen riski, jota puolestaan osta ja myy strategiaan ei välttämättä liity.

Osta ja pidä strategia yhdessä osinkostrategian kanssa on tehokkain malli kerätä tuottoa salkusta. Olen pitkään kannattanut puhdasta osta ja pidä osinkoyhtiöitä- strategiaa, mutta valitettavasti jos verrataan miten saa parhaan hyödyn osakkeesta, voi toisinaan myy äläkä pidä parempi idea. Eli ostettaessa osingoa tuottavaa osaketta on aina mietittävä, voiko osaketta oikeasti pitää vuosia vai kannattaako se myydä heti kun osakeen arvon kehitys antaa siihen mahdollisuuden.

Olen itse tullut siihen tulokseen, että on kritereitä, joiden perusteella voi päätellä, myykö yhtiön pois arvon nousun yhteydessä vai pitääkö yhtiön. Syntyy pari kysymystä.

-Mitkä asiat ovat saaneet minut vakuuttuneeksi, että näin kannattaa tehdä?

-Mitkä ovat mainitut kriteerini?

Miksi toisinaan kannattaa ottaa voitoa myynnistä ennemin kuin kerätä osingoa?

1. Valtioiden osinkopolitiikka.

Useat valtiot ovat sopineet keskenään sopimuksia yliverottamisen estämiseksi. Mutta näillä valtioilla on siitä huolimatta hieman omituinen näkemys sopimukseen. Yleisin sovittu asia on, että valtio ottaa vain 15% lähdeveron verotettavalta. Miten tämä toimii käytännössä. Ensimmäinen esimerkki on Suomi. Jos esimerkiksi Suomen kansalaisena ostat jonkun muun välittäjän kuin Suomalaisen välittäjän kautta (jos yleensä onnistut tekemään tätä) osakkeita, niin joudut nykyään maksamaan 50% lähdeveron. Jos olet ulkomaalainen sijoittaja, niin tuon rahan takaisin saaminen voi olla kiven ja kannon takana.

Saksa: periaatteessa Saksakin ottaa vain 15% lähdeveron, mutta koska Saksan verotusjärjestelmä ei viitsi vaivautua tarkistamaan aina onko sijoittaja ulkomaalainen, niin käytännössä lähes aina vero on 23%.

Australia: Australian verottaja lupaa palauttaa ulkomaalaiselle sijoittajalle 15% takaisin verosta noin 45 päivän kuluttua. Toisinaan näin tapahtuukin, mutta toisinaan taas ei. Eli Austraalian verotuksessa saa varautua 30% lähdeveroon ja siihen, että osaa hakea rahansa takaisin väärän verotuksen kohdalla.

Ranska - No osinkoverotus ei voi mitenkään olla Ranskassa edes samaan suuntaan kuin sopimukset sopivat.

Norjan lähdeverosta ei kannata edes keskustella tässä blogissa.

Esimerkkejä riittää.

Mitä tästä kaikesta voi päätellä. Yhdysvallat, Kanada ja Hollanti ovat harvoja maita maailmassa, jotka kunnioittavat osinkosopimuksia. Osinkosijoittajan on kuitenkin parasta tottua siihen, että osinkotuloja verotetaan kovemmalla kädellä kuin muutta pääomatuloa. Toisaalta osinkotuotto ei vaadi minkäänlaista työtä, vaan se on tavallaan ilmaista tuloa. Onkin siis hyvä miettiä keskittyykö hyvään osinkotuloon ja unohtaa verotuksen vaikutuksen - vai keskittyykö ostamaan uudelleen sijottavia ETF:iä ja hakemaan osinkotulojan myymällä ETF-papereita sopivilla aika väleillä ja pitäytymällä 30% pääomaverotuksen piirissä - haittana tulee osto ja myyntikulut, joita ei osingon keruussa tule.

Tai sijoittaako vain maihin, joissa kunnioitetaan lähdeverosopimuksia.

Itse en oikein ole varma, sillä olen todennäköisesti muuttamassa taktikkaani sekä osinkokeräys että voiton keräystaktiikaksi. Eli olen hyväksymässä 30% pääomaverotuksen että myynti ja ostokulut, kuitenkin sillä erolla, että osinkotulot kattavat kaupankäyntikustannukset. Vaikka painotankin lähdeveroasopimusta kunnioittavia maita, niin Australian markkinat ovat saaneet minut tajuamaan, että kaikilla markkinoilla osinkotulon kerääminen ei ole paras ratkaisu.

Yksinkertaisesti: Osinkotuottoon kannattaa panostaa ja salkun pohja kannattaa olla rakennettu osinkotuoton päälle, mutta kaupankäyntituottoja kannattaa myös hyödyntää, eli salkkua ei kannata keskittää vain korkeaan osinkotuottoon, vaan myös osakkeisiin tai ETF:iin joiden arvo on noususuhdanteessa tai arvon nousua voi hyödyntää - JA JOTKA MYÖS JAKAVAT OSINGOA. Ei-Osingoa-Jakavaan-Yritykseen ei kannata sijoittaa. Jos yritys ei kykene maksamaan osingoa, niin sen taloudessa on jotain pielessä. ns. Osingojen osto-ohjelmat eivät ole mikään ratkaisu maailmassa, jossa sijoittajat päättävät hinnan ei yritys. Ne ovat pelkkää sijoittajille syötettävää silmän lumetta.

2. Osingojen leikkaukset.

Yhtiöt leikkaavat aika usein jossain vaiheessa osingojaan. Tämä on yleistä. Osingon leikkaukseen liittyy yleensä yhtiön osakkeen arvon lasku. Yhtälailla nousevaan osingoon liittyy yleensä yhtiön osakkeen arvon nousu. Kumpikin tapahtuma kertoo jotain yhtiön tilasta.

Jos haluaa välttyä osingon leikkauksilta, kannataa ostaa juuri osingoaan leikatun yhtiön osakkeita tai korkea osingoista osaketta lyhyeksi ajaksi salkuun - vuodeksi tai pariksi - ja myydä yhtiö heti pois, kun sen arvo on noussut tarpeeksi, että myynti kattaa vaikka parin vuoden osingot. Tätä menetelmää voi käyttää alle 4% dividend yieldiä maksavien yritysten kanssa. Kun voittoprosentti on vaikka 8%, niin yhtiö saman tien myyntiin. Tällä taktiikalla korkeaa osingoa jakavat yhtiöt pysyvät kauemmin salkussa kuin matalaa osingoa jakavat.

Mutta tietenkään tälläkään taktiikalla törmää varmasti osingojen leikkauksiin.

Mitkä ovat minun kriteerini voiton ottamiseen Osinkoyhtiöstä.

Olen pitkään miettinyt, onko parempi vain pitää oston jälkeen osaketta vai myydä se. Olen sijoitusurallani havainnut, että usein yhtiöiden osakkeilla on tapana nousta suosta ylös jossain kohdassa ja vajota suohon takaisin myöhemmin. Tällaista vaihtelua kutsutaan kausivaihteluksi - kaikki yritykset eivät ole tällaisia. Joillakin on tapana vain kulkea yhteen suuntaan - joko alas tai ylös - vuosia.

Kritereitäni onkin nykyään:

1. Missä pörssissä käydään kauppaa.

Jotkut pörssit on luotu vain kaupankäyntikeinottelua varten. Useimmat euroopan pörssit ovat tällaisia, kuten esimerkiksi Suomen pörssi. Näille pörsseille on ominaista melkoinen halu verottaa osingoja syystä tai toisesta. Toisaalta jotkut pörssit eivät oikein sovellu kaupankäyntiin lainkaan - esimerkiksi Ranskan pörssi, jossa joutuu helposti maksamaan osakkeiden ostamisesta veroa - ei aina - mutta usein.

Puhutaan Tobinen verosta mitä vaan, niin se ei ainakaan innosta kaupankäyntiin ja ei nosta kiinnostusta kaupankäynnin tekemiseen - eikä todellakaan tasaa hintoja pörssissä, vaan todennäköisemmin NOSTAA hintoja pörssissä. Viimeksi mainittu oli oma mielipiteeni.

2. Yhtiön osakkeen hinnan nousu.

Yhtiön osakkeen nopea hinnan nousu viittaa siihen, että osakkeessa on todella suuria odotuksia johonkin asiaan. Yleensä tämä asia osoittautuu flopiksi ja osakkeen hinta romahtaa. Eli kannattaa myydä osake pois, kun nousupaine hidastuu ja hinta alkaa äkkiä tasaantumaan. Ottaa voitot osakkeesta ja tämän jälkeen odottaa osakkeen arvon laskua ja ostaa osaketta takaisin salkkuun. Tai siten ei osta sitä enää salkkuun takaisin. Maailmalla tuhansia ja taas tuhansia yrityksiä, joten ostettavien osakkeita löytyy uusia pilvin pimein.

3. Yhtiön taloudellinen kehitys.

Jos näyttää, että yhtiö alkaa tekemään tappiota ja osinkotuottoa on tullut ajan saatossa tarpeeksi, että myyminen ei vaikuta kuin positiivisesti salkun tilanteeseen (Tappiolla voi tasoittaa osingojen verotusongelmia), niin kannattaa myydä.

Muutenkin yhtiön tunnuslukujen heikkeneminen vaikuttaa tulevan osingon määrään varmasti, joten turha pitää salkussa paperia, joka todennäköisesti leikkaa osingoaan.

4. Kuukaudessa on muodostuttava käteistä tietty määrä.

Vaikka noin verotuksen kannalta osakkeiden muuttaminen käteiseksi voi olla typerää, niin itse pidän sitä vaatimuksena. Jos tämä on mahdollista, niin salkun on myöhemmässä vaiheessa mahdollista osallistua elämän yleiskuluihin. Eli salkun rakenne pitää olla sellainen, että siitä voi kerätä koko ajan tietty määrä rahaa ulos.

Loppupäätelmä.

Olen kirjoittanut vastalauseita ajatukselle niin sanotusta omasta osingosta, joka tarkoittaa, että myynnin avulla kerää ylimääräistä rahaa osakesalkustaan. Olen yhtä tätä ajatusta vastaan, kun on kysymyksessä osinkoyritys. Tällainen toiminta tulee kalliiksi ja vähentää osingon määrää. Mutta sen sijaan osinkotuottoa voi kerätä matalaa osingoa jakavista yrityksistä, jotka ostaa salkkuun vain lyhyeksi ajaksi - myy pois kun arvo on noussut muutaman prosentin verran voitolle- sijoittaa alkuperäishinnan edelleen ja pitää voitto osan osingona.

Tai sitten keskitty ainoastaan sijoittamaan USA:n ja Kanadan markkinoille ja toivoo, että nämä markkinat pysyvät jatkossakin tiukasti lähdeverosopimuksessa kiinni, vaikka melkein koko muu maailma ei sitä tee. Uskottavaa? Skeptikkona rakennan salkkuani jatkossa sekä osinko että tuoton keräysmenetelmien mukaan. Sitä varten olen luonut kolmen salkun mallin, jossa voin hyödyntää erillaisia sijoitusmahdollisuuksia laajasti.

Epäilen että tulevaisuudessa on edessä kausi, jossa lähdeverosopimukset katoavat täysin alta. Kaikki merkit hieman viittaavat siihen suuntaann - toki voi olla, että tämä on pelkkää vainoharhaisuutta, mutta ainakin varovaisuudesta on hyötyä.

Kommentit

Comments powered by Disqus