Hyppää sisältöön

Rauhallisuus

Kirjoitin joskus blogin, jossa otsikkona oli kärsivällisyys. Se käsitteli mieliaihettani, eli suhteelliseen korkea korkoiseen osingoon sijoittamista. Tämän blogin aiheena on rauhallisuus, joka on melkoisen tärkeä seikka, kun sijoittaa laajasti hajautettuun osinkosalkkuun. Aina ajoittain salkun osalta on ottaa rauhallinen hetki ja pohtia sen rakennetta ja erillaisia kehitysvaihtoehtoja. Itse olen miettinyt ainakin eurooppalaisten osinko-osakkeiden osalta osta ja pidä strategian mielekkyyttä.

Osta ja pidä strategia on parhaimmillaan suurten globaalien yritysten kohdalla, joiden koko tuo niille sijoittajien luottamusta. Kun luottamus on saatu, niin yhtiön osakkeen hinta kohoaa hiljalleen ja yhtiö kykenee maksamaan kokonsa ja inflaation avustuksella vähän kasvavaa osingoa, joka innostaa joitakin sijoittajia.

Europpalaiset yhtiöt ovat ottaneet kautta laajasti tavakseen maksaa osingoa kerran vuodessa - näin osinkosijoittajan kannalta tälläinen yhtiö lepää salkussa vuoden verran - ja yhtiön osakkeen arvo heiluu sinne sun tänne. On totta, että mahdollisuus keskikurssin etsimiseen pitkällä aikavälillä tehostuu. Lisäsijoitukset edesauttavat osinkotuoton kasvua. Mutta asiaan liittyy monia kysymyksiä, joita haluan avata.

Lepäävän rahan ongelma.

Sijoitusyritykset, rahastoyhtiöt ja vastaavat mainostavat mielellään omia instrmenttejaan näin matalan koron aikakaudella. Niiden mielestä on kannattavampaa laittaaa rahaa seisomaan heidän instrumentteihinsa kuin seisottaa sitä pankkitilillä. Tavallaan totta. Noissa instrumenteissa voi olla tuottomahdollisuuksia pitkällä aikavälillä - ainakin sellaiselle rahalle, jolle ei ole käyttöä. Kannattaa aina muistaa, että vain lepäävä raha ei eroa todellisuudessa mitenkään oli se pankkitilillä tai jossain instrumentissa, ennen kuin raha on muutettu ns. käteiseksi.

Se, että rahalla on numeroarvoja kurssinoterauksien keskellä päivittäin, on todellisuudessa vain mahdollisuus jota voi käyttää hyödyksi. Puhtaasti lepäävä raha, joka ei tuota mahdollisuutta ottaa raha käyttöön ilman pelkoa, että joutuu raalisoimaan instrumentin tilanteen on ongelma. Osinkotuotto ratkaisee tämän ongelman, koska se on rahaa, joka ei muuta instrumentin tilannetta mitenkään. Kyllä, joukkovelkakirjojen korkotuotto on samanlaista tuloa. Eli henkilökohtaisesti näen ongelmana sellaiset instrumentit, joita vain vain seisotetaan ja niiden arvoa tujotetaan päivästä toiseen.

Esimerkiksi uudelleensijoittavien rahastojen puolustukseksi voi tässä vaihdeessa mainita, että ne voivat olla vuosien mittaa hyvä säästökohde, jos katsoo ettei seisova raha tuota ongelmaa - ja sijoitettuna raha tuottaa enemmän voittoa pitkällä aikavälillä kuin pankkitili tai sängyn patjojen alle piilottaminen. Raskaampia instrumentteja kuten vaikka strukturaalisia tuotteita en todellisuudessa juuri arvosta lainkaan.

Mutta jos osinkotuottoa jaetaan kerran vuodessa - ehkä - niin pakosta miettii, onko olemassa strategiaa, jolla voisi saada rahan tuottamaan paremmin. Varmasti on. Mutta silloin on yksinkertaisesti uskallettava ottaa riski. Tässä vaiheessa on hyvä mainita, että riskin ottaneista melko suuri osa huomaa, että välttämättä riskillinen tie ei ole sen helpompi kuin pelkästään odottaminen vuoden verran sitä ehkä-osingoa.

Laajasti hajautettu osinko-arvo sijoitussalkku.

Moni tietää, mikä on irtoamispäiväilmiö. Kun osakkeesta irtoaa osinko, sen arvo laskee osakkeen arvoa osigon verran. Tämä ilmiö on monien mielestä käsittämätön mörkö, vaikka todellisuudessa osingon irtoamisen aiheuttama arvonlasku korjaantuu nopeasti sellaisilla papereilla, joiden liikkeellelaskijan taloudellinen tilanne on hyvä. Irtoamispäiväilmiö on lyhytaikainen tapahtuma, jolla pitkä aikaissijoittajalle ei ole mitään merkitystä. Jos yhtiö jakaa pohjois-Amerikkalaisten yhtiöiden tapaan osingoa kvartaaleittain, niin ilmiön merkitys hintaa on lähes olematon.

Jos osingon irtoamista katsoo leveämmin kuin parin päivän aikajänteellä, havaitsee että osingoyrityksien avulla on mahdollista tehdä paljon enemmän rahaa varovaisella ostomyynti menetelmällä. Kutsun osinko-arvo sijoittamiseksi menetelmää, jossa salkussa hyvä pohja osingoa tuottavia yrityksiä, joista osaa voi käyttää sekä osingon että arvon metsästykseen. Eli ostettaan hyvää osingoa tuottavaa yhtiötä, josta otettaan osingo irto ja myydään yhtiön osakkeet pois, jos yhtiön osakkeen arvo nousee määritellyn prosentin verran voitolle. Raha uudelleen sijoitettaan uutten osingoa maksavaan yritykseen. Jos käy niin, että yhtiön arvo ei nouse, vaan laskee - niin siihen voi edelleen sijoittaa, kerätä osinkotuottoa ja samaan aikaan viedä keskihintaa alas - kunnes tulee tilanne, jossa kerätä yhtiön osakkeesta arvovoiton ja hajauttaa saadun rahan useampaan kohteeseen. Perusidea on aina aloittaa pienellä rahamäärällä, jolla katsoo mihin suuntaan yhtiön osakkeen arvo kulkee. Toinen perusidea on pyrkiä laajaan hajautukseen.

Jos maailma olisi ihanteellinen, voisi esimerkiksi pohjois-Amerikkalaisten yhtiöiden kohdalla kerätä melko korkeaa voittoa myymällä osakkeen aina tietyn ajan jälkeen osingon maksusta, kun paperin arvo on noussut ns. ostokurssin yläpuolelle. Fakta on kuitenkin, että osakkeen arvo valitettavasti suein nousee hitaammin kuin osingonjakoa tapahtuu. Eli joidenkin paperien kohdalla ajautuu pakosta tilanteeseeen, jossa ainoastaan osingon jako on tärkein tuoton lähde. Mutta aina on olemssa pieni joukko yhtiöitä, joiden osakkeen arvo on nousukurssissa ja osingon sekä arvon nousun hyödyntäminen ottamalla osingon ja myymällä paperin on mahdollista.

Olen kallistumassa ajattelemaan, että hyvin hajautetussa salkussa kannattaa olla korkeasti osingoa maksavia yrityksiä, jotka tuottavat jatkuvaa rahavirtaa salkkuun. Näiden lisäksi salkussa on pienempi osa yhtiöitä, joiden kanssa voi pyrkiä osto myynti strategiaan, eli mikäli arvo nousee, niin yhtiön osakkeet myydään pois. Mutta ehtona on, että yhtiön osakkeet tuottavat osingoa - riittävästi.

Osinko-arvosijoitussalkun heikot piirteet.

Puhtaan kerää vain osingoa salkun heikkoutena on, että raha seisoo paikallaan salkussa. Toki se tuottaa koko ajan, mutta pakosta miettii, voisiko tilanetta hyödyntää tehokkaammin.

Arvoon sijoittamisen ongelmana on, että osakkeiden arvot eivät suinkaan nouse koko ajan vaan laskevat usein enemmän. Näin ollen on hyvin todennäköistä, että ilman tappiolle myyntiä rahat salkussa jäävät ns. jumiin. Hajautetussa osinko-arvosijoitussalkussa on menossa monia sijoituslinjoja yhtäaikaa, joista osa todennäköisesti ovat arvollisesti voitollisia ja osa arvollisesti häviöllisiä. Jos salkussa ei tehdä häviölle myyntiä, vaan pyritään sijoittamaan arvoa laskeneisiin yrityksiin, lyhyellä tähtäimellä voi olla etteivät rahat riitä tähän operaatioon. Tarkoittaa sitä, että salkussa on todella monta arvoaan laskenutta yritystä, joihin sijoittaminen olisi itseasiassa kiinnostavaa, mutta käteistä ei vain ole tarpeeksi huomioimaan kaikkia. Veikkaisin, että juuri tämä dileema on aikoinaan synnyttänyt ajatuksen, että on viisaampaa sijoittaa pieneen määrään yhtiöitä kuin suureen, vaikka suuri määrä vähentää salkun riskiä enemmän.

Asiaa voi kuitenkin katsoa aivan toisesta näkökulmastakin. Mikäli kaikki yhtiöt tuottavat osingoa, niin salkussa on jatkuva rahavirta eikä ole tarvetta myydä arvoaan laskeneita yrityksiä. Hajautettu salkku ei vaadi, että kiinnittää huomiota kaikkiin yhtiöihin salkussa, vaan salkku nimenomaan antaa mahdollisuuden keskittyä enemmän vaikka yhteen yritykseen. Tarkoittaa: Kun on sijoittanut tiettyyn määrään osingoa tuottavien yhtiöiden osakkeisiin, voi pysähtyä ja keskittää huomiota enemmän salkun potentiaalisiin mahdollisuuksiin. Suuri hajautus mahdollistaa voittoa ajan myötä arvoa tuottaneiden osakkeiden myynnin - arvon keräämisen arvoa menettäneiden yrityksie kautta yhdessä osinkotuoton noston avulla - yhtiön osakkeiden seisottamisen salkussa vain osinkotuoton takia - ja monen muun asian.

Eli vaikka hajautus tuo esiin osinko-arvosijoitussalkun heikoimmat puolet - eli salkun arvon laskun ja huomiokyvyn lipsumisen, koska vaihtoehtoja salkussa on niin monia - silti jos salkkua katsoo toisella tavalla, niin sen heikot ominaisuudet ovat täynnä hyödynnettävää potentiaalia - joka ei katoa sillä, että salkussa on paljon yhtiöitä.

Puhtaasti rahallisesta näkökulmasta katsoen laajasti hajautettu salkku voi hävitä helposti lyhytaikaissijoittajan nopealle voiton keräämiselle - mikäli lyhyt aikainen sijoittaja onnistuu häviö/voittosuhteessaan hyvin. Mutta pitkällä aikavälillä tasainen tuotto on varmempaa ja vähemmän stressaavaa mikäli se perustuu tasaiseen osinkotuottoon ja arvonnousumahdollisuuksien hyödyntämiseen. Ja kokemuksesta tiedäm - 70% tappiolla oleva osake, voi nousta häviöasemastaan ylös voitolle - tämän uskomattoman jutun seuraaminen on mahdollista, kun laajasti hajautettu salkku antaa suojaa yksittäisten yhtiöiden voimakkaita kurssilaskuja vastaan. Toki varoituksen sanana voi sanoa, laajasti hajautetussa salkussa ovat konkurssit mahdollisia - jopa todennäköisiä.

Salkkuni.

Salkkuni ei ole ollut äsken kuvaami salkun kaltainen kuin osittain. Mutta viime aikoina olen hieman kääntynyt sille kannalle, että arvovoiton kerääminen osinkosalkusta on itseasiassa parempi idea kuin puhtaasti antaa unohtaa salkun sisällön ja odottaa. Yksittäisen kuukauden tuottoa voi nostaa myymällä arvonvoittoa saavuttaneita yhtiöitä pois. Samalla varmistaa salkun kiertoa - eli mahdollistaa tilanteen, jossa ostaa halvalla ja myy kalliilla. Toki en usko, että kukaan onnistuu täydellisesti ajoittamaan kauppansa, uskon ennemmin että lisäsijoituksilla salkussa pystyy yksittäisten yhtiöiden osakkeen keskihintaan vaikuttamaan tehokkaasti ja parantamaan salkun pitkä aikaista tehokkuutta.. Parasta on, että välttämättä osingoa tuottavien yhtiöiden keskihintaan ei tarvitse puuttua - mikäli luottaa yhtiöiden tulevaisuuteen. Antaa yhtiöiden vain olla ja tuottaa osingoa - asian riskin ymmärtäen (Osinko ei koskaan ole itsestään selvyys ja varma asia.).

Sivujuoneena olen aloittanut sijoittamaan yksittäisiin yrityksiin, joista olen hakenut arvonvoittoa ja voittanut vähän: Disney, Cisco, Apollo global Management, BlackStone ja tulevaisuus kertoo, miten tuo sarja jatkuu. Salkussani on tällä hetkellä melkoisen riskillisiä ostoksia kaksi eli New York Times ja Virtu, jotka ehkä tuottavat jotain kuukauden sisällä tai sitten niihin pitää sijoittaa joskus puolen vuoden päästä lisää rahaa ja katsella jos kurssit nouseva ylöspäin. Kun arvon sijoitus ei ole tärkein asia salkussa, vaan pääpaino on osingon keräämisellä, niin sivujuonena voi kerätä pientä lisätuottoa veikkausmahdollisuuksien kautta. MWB FAIRTRADE WERTPAPIERHAND jonka arvo on noussut nyt käsittämättömän määrän tappiolukemistaan viime vuodelta on osoitus, että noihin tappiolle menneisiin, joilla ei ole mitään pelko konkurssiin ajautumisesta, kannataa sijoitaa ohimennen, vaikka tuotto ei osinkotuottoa toisikaan. Vuosien mittaan tapahtuu salkun rakenteessa monenlaisia yllättäviä seikkoja - aika moni niistä on positiivinen.

Rauhallisuus.

Vaatimus kuvaamilleni asioille on kärsivällisyys ja rauhallisuus. Sijoittaminen on kuin puutarhan hoito. Tulos ei ole välitön. Voi olla että nopeita voittoja on saatavilla pörssistä, mutta yhtä varma on että ellei nopeita voittoja saa koko ajan päivittäin, niistä ei ole mitään hyötyä kymmenenn vuoden kuluttua - ellei nopea voitto ole sitten sitä luokkaa, että rahat riittävät pitempään. Hyvin hoidettu salkku tuottaa rahaa jatkuvasti. Kun salkun rakenteen saa oikeanlaiseksi, niin se tuottaa siitä huolimatta, että sen kanssa ei juuri tee mitään. Muistaa vain olla katsomatta salkun arvoa - varsinkin pörssin laskuhuuman aikana. Hyvin hajauttettu salkku on täysin rinnastettavissa joukkovelkakirjaan - hyvin hajautettu salku saattaa olla jopa paljon turvallisempi kuin joukkovelkakirja. Viimeinen toteamuksena niille, joiden mielestä joukkovelkakirjaa ja osinkosalkkua ei voi rinnastaa toisiinsa. Mutta totta - joukkovelkakirjasta voi saada kaikki rahansa takaisin (jos yhtiö ei mene konkursiin) . salkusta kaikkien rahojen takaisin saaminen on suhteellisesti vaikeampaa - mutta salkku yhtiönä ei mene koskaan konkursiin. Siinä näiden kahden instrumentin ainoa ero.

Kommentit

Comments powered by Disqus