Hyppää sisältöön

Tunteet ja sijoittaminen

Kun lukee sijoitusblogeja tai vain kuuntelee tuttujen ihmisten puheita tai jos lukee sijoituskirjaa - poikkeuksetta aina tulee esiin sijoittamiseen liittyviä tunteita. Tutut kertovat usein sijoittamiseen liittyvistä peloista. Bloggaajat puhuvat siitä, miten kurssien lasku aiheuttaa tuskallisia tunteita. Sijoituskirjallisuutta kirjoittavat yrittävät antaa vinkkejä, miten suhtautua kurssien liikeeseen.

Inhimmillisen elämän yksi tärkeimpiä ominaisuuksia ovat tunteet. Me olemme kaikki jossain määrin ainakin tuntevia olentoja, jotka rakentavat maailman kuvaansa enemmän tuntemusten kuin todellisten rationaalisten seikkojen kohdalla. Sijoituspuolella on monia yksityiskohtia, joissa nimeomaan ovat enemmän tunteet esillä kuin rationaalinen ajattelu. Tälläisia suoranaisia epärationaalisuuteen viittavia asioita ovat esimerkiksi väitteet:

  • Kurssit kertovat miten onnistunut sijoittaja olen.
  • Salkun markkinahinta määrittää, kuinka hyvä sijoittaja olen.
  • Vain Indeksirahastoja kannattaa ostaa, koska Sijoitusrahastot tuottavat pitkän päälle vähemmän.
  • Rahan määrä salkussa ratkaisee.
  • Raha on jumala :)

Kaikki edelliset kohdat puhuvat siitä, miten mittaamme salkun tehoja vain sillä, miten paljon rahaa voidaan jonkin kertoimen mukaan saada salkkuun tietyn ajan kuluessa. Kun puhutaan Sijoitusrahastoista, niin monet ihmiset vain unohtavat että mikäli kyseessä on 'oikea' sijoitusrahasto, niin aktiivinen toiminta rahastossa tuo turvaa sijoitetulle omaisuudelle aivan toisin kuin Indeksirahasto - joten voi olla että joillekin ihmisille tälläinen turvallisuuden tunne on tärkeä. Ihan samassa mittakaavassa kuin tunne siitä, että:

indeksirahastoon pitää sijoittaa, hölmöt,
koska se vain on kannattavampaa
kaikkien kirjoitusten perusteelle,
joita olen lukenut.
Tutkimukset tehdään aina rationaalisilta
pohjilta, idiootit,ja niiden
tulkinta on aina neutraalia
ja oikein osuuvaa.

Jos edellinen esimerkki ei avautunut, niin lähdetään miettimään tätä asiaa syvemmältä.

Tunteita

Kateus ja Ahneus.

Melko yleinen tunne sijoitusmaailmassa ja myös meidän omassa maailmassa on kateuden tunne. Kateuteen liittyy usein ahneus. Ahneus on tunne, jossa halutaan saada jotain asiaa aika usein vain sen takia, että sitä vain on saatava.

Kun luemme tarinoita sijoittajista, jotka ovat kertomuksissaan tulleet rikkaaksi nopeasti, olemme katellisia ja meitä suututtaa, että itse en keksinyt tuota. Sitten meidän on vain yritettävä keksiä menetelmä, jolla saavuttaa samaa, koska ahneus sokaisee meidät.

Kurssien laskusuhdanteiden pelkääminen liittyy hyvin paljon ahneuteen. Toisinaan sanomalehdissä kerrottaan, kuinka paljon rahaa joku rikas menetti, koska kurssit laskivat. Kateutta, joka muunnetaan voitoksi. Todellisuudessa ei ole kyse minkäänlaisesta rahan menettämisestä - kyseinen ihminen omistaa yhä samat osakkeet, saa samaa osinkotuottoa osakkeista ja huomenna osakkeiden kurssit voivat nousta kaksi kertaa korkeammalle kuin tänään.

Ei voi sanoa, että ahneelle ihmiselle ei sijoittamista osakkeisiin voi suositella, koska hän saa voimavaransa halusta saada enemmän rahaa. Todennäköisesti menetelmiä kaihtamatta. Voi olla että ahneuden lopputulos on melko surkea - ja sijoittaja ajautuu taloudellisiin ongelmiin. Mutta maailmassa on myös ahneita sijoittajia, jotka ovat onnistuneet tavoitteissaan tiettyyn pisteeseen asti. Enemmänkin näistä kahdesta tunteesta sijoitusmaailmassa voi sanoa, että minun tulee sääli ihmistä, joka ei ole löytänyt elämässään mitään tärkeämpää tunnetta kuin ahneuden mukana menemistä.

Mitä haluan sanoa on, rahan määrän mittarina käyttäminen sijoituksen onnistumisessa on merkki siitä, että kaikki ei ole kohdallaan. Ihmiselämässä on paljon muitakin asioita kuin raha - ja rahaa ei saa mukanaa haudan taakse, vaikka kuinka yrittäisi. Jo egyptiläiset kokeilivat onnistuisiko temppu, eikä se tainnut onnistua.

Omistamisen tärkeys.

On ihmisiä, jotka ovat hyvin omistushaluisia. Kun jokin asia on saatu, siitä ei missään nimessä voi luopua, koska:

Tämä on minun, minun, minun!

Tällaiselle ihmiselle on äärimmäisen tärkeää, että sijoitusten tietoinen arvo ei muutu, koska omistettavan asian määrä pitää olla vähintään tietyn kokoinen. Tällaiselle ihmiselle osakesijoittaminen itsessään voi olla vaikeata, koska markkinahinnat kulkevat ylös ja alaspäin. Indeksirahastosijoittaminen on vaikeaa, koska liikkeet aaltoliikeet ovat kovia. Rahastosalkussa voi olla hallitumpi liike, joten tällainen salkku voi tuoda vähemmän tuskaa.

Ehkä tällaisen ihmisen oikeasti pitää sijoittaa rahansa Joukkovelkakirjoihin, koska lopulta raha sellaisenaan takaisin ja korko varmistaa, että rahan määrä pysyy samana. Hetkellinen riski on siis pienempi, vaikka itse JVK ei vähennä mahdollisten riskien määrää kovinkaan paljon.

Sukan varsi harvoin on tälle tyypille myöskään ratkaisu, jos he ovat tietoisia inflaation voimasta.

Seuraava lause kuvaa tätä ihmistyyppiä hyvin:

Olen sijoittanut rahani pankkitilille, koska uskon
osakemarkkinoiden olevan suuressa kuplassa, joka romahtaa
koska vain. Ei markkinoille uskalla sijoittaa mitään.

Entä milloin kupla poksahtaa? Milloin ei olla enää kuplassa? Mikä tarkkaanottaen markkinoilla on kuplassa?

Asioiden oikein tietämisen välttämättömyys.

Tieto on valtaa. Aikoinaan lukiessani kansantaloustiedettä kirjan sivuilla oli useinkin kaava:

hinta = tietoa

Sijoitusmaailmassa on hyvin paljon kiistelyä, kertooko markkinatrendi mitään sijoittajalle - vai onko trendikäyrä vain monien sattumatapahtumien summa, jota ei voi tulkita millään tavalla.

Uskominen on meille ihmisille todella tärkeä juttu. Jotkut meistä uskovat, että trendikäyrän avulla on pääteltävissä asioita ja toiset uskovat näiden edellisten olevan aivan väärässä.

Käytämme paljon aikaa uskomusten rakentamiseen ja niiden varassa elämiseen. Meille on tärkeätä uskoa, että voimme pelastua jollain menetelmällä, vaikka kaikki tietävät, että koko planettamme kuolee lopulta eikä sitä voi pelastaa millään tavalla.

Asioihin uskominen on yksi ihmisen perusominaisuuksista ja sitä kutsutaan nimellä Uskonto. Ihmiskunta on todella uskonnollista porukkaa, vaikka osa meistä yrittää väittää olevansa jotain muuta. Uskonto sekin.

Ihmisillä on kovasti tarve osoittaa olevansa asioissa oikeassa. Jokainen ihminen kuitenkin voi itse päättää, mikä on hänen uskonsa. Omasta mielestäni omia faktoja voi kertoa ihmisille, mutta jokaisella pitää olla oikeus päättää ovatko fakta hänen faktojaa vai eivät. Olemme suvaitsevampia, jos ymmärrämme, että oikeassa ei tarvitse aina olla.

Pelko.

Yksi sijoittamisen peruskivistä on pelko. Me pelkäämme tulevaisuutta, ja pyrimme varautumaan asioihin niin, että meillä on vähemmän pelättävää tulevaisuudessa. Nyky Suomessa aika moni pelkää tulevaisuuden eläkeratkaisuja.

Aikoinaan ihmisten paras turva olivat lapset, joten ihmisten määrä kasvoi, koska ihmiset pyrkivät luomaan itselleen isoja perheitä, jotka turvasivat elämän vanhana. Lapset olivat hyvä sijoituskohde, koska suuressa klaanissa sai varmasti jonkilaista turvaa vanhempana. Lapset hoitivat niitä asioita, jotka jäivät vanhemmalta kesken ja huolehtivat vanhuksen toimeentulosta.

Nyky-yhteiskunta rakentuu rahan päälle, ei perheiden päälle, joten rahan tekeminen on Suomalaiselle tärkeämpää kuin lasten tekeminen. Lapsihan voi olla taloudellinen rasite, joka viekin ne pennit, joita pitäisi omistaa eläkkeellä. Lapseen siis ei kannata sijoittaa, koska lapsi vie resurssit - eikä nykymaailmassa ole mitenkään varmaa että se yksi lapsi huolehtii vanhuksesta, koska rahan tekeminen on tärkeämpää.

Tunteiden tiedostaminen.

Tunteiden tiedostaminen ensimmäinen askel on ymmärtää itseään ja muita.

/galleries/tunteet/romahdus.png

Kun katsoo yllä olevaa kuvaa ja miettii, että omistaisi juuri sitä paperia, johon kuva liittyy, niin minkälaisia tunteita ajatus herättää? Jos kuva herättää ahdistusta, niin kannattaa pohtia, onko osakemarkkinoille suora sijoittaminen juuri se itsensä näköinen juttu.

Mitä sijoittaminen merkitsee. Miten mieltää ajatuksen niin sanotuista ikuisista joukkovelkakirjoista:

Ikuinen joukkovelkakirja on paperi, jossa ei makseta lyhennystä,
vaan tasaista korkoa. Paperi ei välttämättä saavuta
koskaan maturiteettipäiväänsä, eli ei eräänny
milloinkaan vaan sijoittaja ostaa käytänössä
vain korkotuloa hyvin pitkäksi ajaksi.
Hänellä on mahdollisuus myydä joukkovelkakirja
pois jälkimarkkinoilla, mutta hän ei välttämättä
koskaan saa sijoittamaansa rahaa jvk- myynnin kautta takaisin,
vaan tienaa rahat pitkällä aikavälillä korkotuloina.

Jos ikuinen joukkovelkakirja on kauhistus, niin osakemarkkinastragia voi olla vaikka päiväsijoittaminen, jolloin päivän päätteeksi voi kerätä nopeasti häviöt ja voitot takaisin. Mutta kannattaa muistaa, että päiväsijoittaminen on suurta tappion juhlaa, joten riskin sietokyky tässä pitää olla melkoinen. Vaihtoehto päiväsijoittamiselle on lyhyt aikainen kurssiin sijoittaminen ns. varmohin papereihin - Tai merkittävänä vaihtoehtona pysyä kaukana osakemarkkinoista.

Jos taas ikuinen joukkovelkakirja on ihan ok juttu, niin tervetuloa osinkosijoittajien koulukuntaan :).

Nämä kaksi edellistä kohtaa tarkoittavat, että tärkeä kysymys itselle pitää aina olla: Miksi minä teen sijoitustoimintaa ja mikä on päämääräni?

Uskoisin että sijoittamisen syyt löytyvät jostain yllä listaamistani tunteista.Tulevaisuuden pelko on varmaan se todennäköisin syys useimmilla. Toinen on myöhäiskateus-ahneus:

Korkoa korolla säännön perusteella minä
voisin olla eläkkeellä miljonääri, jos olisin aloittanut
jo lapsena - joten pitää aloittaa ajoissa,
että minusta voi tulla edes osa miljonääri.

Korkoa koron onnistuminen elämän mittaisena aikana on toki mahdollista, mutta elämä on täynnä pikku käänteitä ja jokainen voi miettiä kuinka todennäköistä on, että elämän aikana kykenee oikeasti rakentamaan kaiken korkoa korko säännön ympärille.

Eli kysymyksessä on sekä ahneus että kateus että uskomus. Uskomus toki perustuu matemaattiseen faktaan, mutta on silti uskomus. Viimeinen kommentti on itsessäänkin uskomus.

Kun ymmärtää omat tunteensa, tietää millainen sijoittaja on. Kun tietää millainen sijoittaja on, osaa valita oman tapansa toimia tai olla toimimatta.

Mutta mitkä ovat meidän päämäärämme? Onko päämäärä vain tulla rikkaamaksi ajan kuluksi? Onko päämäärä saavuttaa jotain tulevaisuudessa - unelma kenties? Usko unelman toteutumiseen? Mikä päämäärä ikinä onkaan, niin toteuttamisen valintatapa on tärkeä, että unelman voi toteuttaa. Kun tuntee omat tunteensa ja oman itsensä, pystyy valitsemaan oman tapansa toimia paljon paremmin kuin vain rynnimällä irationalisesti ympäriinsä.

Monissa sijoitusblogeissa kannustetaan sijoittamaan, mutta itse kehoitan ensin tuntemaan itsensä ja vasta sitten valitsemaan haluaako sijoittaa vai ei. Sijoittaminen itsessään ei ole elämän itseistarkoitus. Omasta mielestäni hyvä elämä merkitsee kykyä osata tiedostaa tunteensta ja ymmärtää omien päätösten merkityksen omalle itselleen. Ymmärtäminen auttaa kulkemaa juuri sitä oikea tietä itselleen.

Oman itsensä tunteminen, omien tunteidensa tiedostamisella ja omien ratkaisujen löytämisen polku on äärimmäisen kivinen polku - mutta ihmisestä tulee hyvä siinä mitä tekee, jos hän tuntee itsensä.

Ja lopuksi haluan vielä todeta että tunteiden tiedostaminen ja tunteiden hallinta ovat kaksi eri asiaa. Ei ihminen voi määräillä ominen tunteidensa toimintaa kuin kone. Mutta ihminen voi tiedostaa kuka hän on. Itsensä tietäminen auttaa näkemään itselle oikeat ratkaisut.

Kommentit

Comments powered by Disqus