Osinkosijoittamisen perusteet
Olen kirjoittanut vanhemman blogini puolella paljon osingosta, tuosta varsin kiistellystä yhtiöiden omistajilleen jakamasta asiasta. Mutta haluan hieman tässä koota asioita yhteen ja kirjoittaa näkemyksistäni ja kokemuksistani.
Alkusanat
Kun seuraa osinkokeskustelua, niin se jakaantuu selkeästi kahteen suuntaan. On sijoittajia, jotka katsovat, että yhtiöiden ei pitäisi jakaa osinkoja lainkaan ja sijoittajia, jotka nimenomaan haluavat osingon jakoa. Ymmärrän että yhtiölle on tietyllä tavalla taloudellisesti parempi ratkaisu olla maksamatta osingoja. Mutta jos sijoittaja laittaa rahansa yhtiöön, niin voi myös kysyä, miksi hän ei saisi sijoitukselleen korkoa. Jos haluaa oikeasti sijoittaa rahaa tietyn yhtiön osakkeisiin ja vaikka oikeasti sanoa yhtiökokouksissa mielipiteitään, niin minun mielestäni on väärin ajatella, että ainoa tuoton lähde käyttämästään ajasta olisi osakkeen hinta. Jos yhtiö ei maksaisi osingoa, niin ainoa tapa hyötyä osakkeen hinnasta on myydä osake. Tämä taas ei ole mikään ratkaisu, mikäli haluaa omistaa osan yhtiöistä pitempiä aikoja. Näkemykseni mukaan omistamisesta pitää hyötyä muutenkin kuin vain ihmetellä, minkä arvoinen salkun arvo on. Sitä verta itsekäs sijoittajan pitää olla, että ajattelee omaa etuaan. Ja varsinkin silloin kannattaa ajatella omaaa etuaan, jos ei ole mitään mahdollisuuksia vaikuttaa yrityksen päätöksiin.
Minun mielestäni yhtiö, jonka taloudellinen tila on niin heikko, että se ei kestä osingon jakoa, on huono yhtiö. Yhtiön talous pitää olla niin hyvässä kunnossa, että osingon jako ei merkitse käytännössä paljoakaan yhtiön toiminnalle. Näin ollen osinko on oman katsomuskantani mukaan osoitus siitä, että yhtiö on kunnossa.
Eli näiden kahden kappaleen perusteella voi todeta, että ajattelen tarkalleen toisella tavalla kuin ne ihmiset, joiden mielestä yhtiön ei pitäisi maksaa osingoa, vaan pyrkiä vain käyttämään kaikki rahansa yrityksen toiminnan hyväksi. Eli minun mielestäni yhtiö, joka ajattelee vain itsekkäästi itseään eikä omistajiaan, ei ole kiinnostava yhtiö. Lisäksi pidän niitä sijoittajia, jotka haluavat luopua eduistaan yhtiön hyväksi naiveina. Se että yhtiö laittaa rahansa muuhun kuin osingoon, ei välttämättä tee yhtiöstä yhtään sen parempaa tai huonompaa kuin se on osingoa maksaessaan.
Verotus on asia, joka marmattaa joitakin suomalaisia sijoittajia. Osinko on heidän mielestään kaksoisverotettu, eli ensin verottaja iskee yhtiöön ja tämän jälkeen vielä verottaja verottaa päälle sijoittajaa. No, väite ainakin Suomen markkinoilla on totta. Mutta maailmassa on monia maita, jossa verottamisen tapa vaihtelee - marmattamisen sijasta - mikäli Suomalainen verotus ottaa päähän - voi sijoittaa sellaisten maiden yhtiöiden osakkeisiin, jossa kaksoisverotusta ei tapahdu.
En näkisi oikeasti verotuksen juuri olevan ongelma kuin siinä tapauksessa, että ihminen on ahne rahalle - verotuksella on yhteiskunnassamme jokin merkitys - eli sen sijaan että pohtii sitä aika merkityksetöntä palaa rahaa, jonka verottaja vie osingosta, voi pohtia miten se raha oikeasti hyödyntään yhteiskuntaa.
Perusnäkökohtia osingosta.
Mikä on osinko.
Osinko on yhtiön osakkailleen kohdentama tuotto-osuus. Osinko irtoaa ns. irtoamispäivänä ja se jaetaan rahana omistajille myöhemmin maksupäivänä. Osinkotyyppejä on muutama. On vuosiosinko, puolivuotisosinko, kvartaaliosinko eli neljännes vuotinen osinko tai kuukausi osinko. Suomessa jaetaa pääsääntöisesti vuosiosingoa, mutta esim. pohjois-Amerikassa jaetaan sekä kvartaaliosingoa että kuukausiosingoa. Osingon kannattavuudelle on mittari, jota kutsutaan nimellä Dividend Yield eli osinkotuotto suomeksi. Se kertoo osinko määrän ja hinnan suhteen eli
Dividend yield lasketaan normaalisti vuositasolla.
Osingoa jaetaan maailmalla
En kirjoita tässä Suomalaisesta osingon jaosta, vaan enemmän yleismaailmallisesta osingon jaosta. Itse sijoittajana sijoitan mielummin sellaisten maiden pörsseihin, joissa osingon jakoa tehdään ympäri vuotta ja julkisten yhtiöiden määrä on huomattavasti suurempi kuin Suomen pörssissä. Suomessa osingoa ehkä jaetaan yhtiökokouspäivän jälkeen, mutta esimerkiksi pohjois-Amerikassa osingon jaolla ja yhtiökokouksella on toki jotain yhteistä pohjaa, mutta paljon vähemmän kuin Suomessa. Eli kun luet jostain Suomalaisesta alan tekeleestä osingon jako hetkestä ja siinä puhutaan yhtiökokouspäivästä, niin kirja on joko aloittelijan tekemä tai tehty pieniä piiriä varten.
Irtoamispäivä ilmiö.
Osingon jakoon liittyy selkeä ilmiö kaikissa maailman pörsseissä. Ilmiötä kutsutaan irtoamispäiväilmiöksi. Yhtiön osakkeen arvolla on tapana laskea irtoamispäivänä. Laskeminen ei tarkoita, että osakkeen arvo laskee pysyvästi - joskus se ei edes tarkoita, että lasku kestäisi kovin pitkään pörssin avautumisen jälkeen. Toisinaan jos osakkeen kurssi on lopetuskurssissaan korkeampi kuin aloituskurssissaan osingon jaon jälkeen ja näin ollen yhtiön osakkeen ostaminen ennen osingon irtoamista käy erityisen kannattavaksi. Ihmisiä, jotka pyrkivät saamaan voittoa osingon jaosta ja kurssin palatumisesta osingonjaon jälkeen kutsutaan osinkovarkaiksi (käsite: Dividend Capture). Eli nämä ihmiset pyrkivät hyödyntämään sitä tosiseikkaa, että irtoamispäiväilmiö ei olekaan sellainen ilmiö, joksi sitä matemaattisesti kutsutaan, vaan ostamalla ennen osingon irtoamista ja myymällä se mahdollisemman nopeasti irtoamisen jälkeen voi tehdä voittoa. Koska maailmalla tapahtuu käytännössä jokainen päivä osingon irtoaminen, niin nämä ihmiset uskovat voivansa tehdä voittoa irtoamispäiväilmiöllä. Sortaaminen irtoamispäivää ennen ei välttämättä ole välttämättä kannattavaa, sillä sorttaaja joutuu maksamaan osingon ihmiselle, jolta osakkeet on lainannut. Toki, mikäli osakkeen hinta laskee enemmän kuin osingon tuotto - jota sitäkin näkee usein tapahtuvan - niin on mahdollista tehdä voittoa myös sorttaamalla.
Eli edellisen kappaleen perusteella ymmärrämmekin nyt tarkoitaa käsiten Dividend Capture eli osingon kaappaus. Voimmekin kuvat tähän käsitteseen perustuvaa strategiaa seuraavasti: Osake ostetaan ennen osingon irtoamista, kuten edellisessä kappaleessa kävi ilmi, ja myydään sopivalla hetkellä irtoamispäivän jälkeen. Tärkeintä on, kuten jo kävi ilmi, on odottaa että odotetaan kunnes hinta palautuu takaisin ostohinnan lukemiin. Mikäli käyttää sorttausstrategiaa eli myy lyhyeksi paperia ennen irtoamispäivää, niin olettaa, että osakkeen hinta laskee enemmän kuin irtoavan osingon arvo.
Osinko-aristokraatit.
Aika monet sijoittajat kehottavat sijoittamaan osinko-aristokraatteihin. Nämä ovat yhtiöitä, jotka vuosien ajan ovat hiljalleen nostaneet jakamansa osingon määrää. Nämä osinkosijottaja hakevat jatkuvuutta ja kasvua osingoon. Osinko-aristokraateissa on se ongelma, että mikään lainalaisuus ei takaa että ostettu osinko-aristokraattiyhtiö olisi jatkossakin osinko-aristokraatti. Jokainen voi sijoittaa rahansa haluamallaan tavalla, mutta muuttuvassa maailmassa itse katson paremmaksi kohteeksi sijoittaa rahat yleensäkin varmaan osingoa jakavaan yhtiöön kuin yrittää löytää osinko-aristokraatteja salkun pohjalle. On totta, että kymmenen vuoden yhä kasvannut osingon jaon määrä tuottaa runsaasti korkoa korolle, mutta aivan tasaisesti korkoa jakava yrityskin vuosien mittaa kerryttää ihan mukavasti kirstu pohjaa, vaikka ei olisikaan osinko-aristokraatti.
Jokainen voi kuitenkin itse etsiä oman sijoitustyylinsä.
Korkeaa korkoinen osinko ja osinkoansa.
Korkean osingon jakajien kohdalla on paljon perusteettomia kauhutarinoita. Pelotellaan käsitteellä osinkoansa, joka tarkoittaa tilannetta, jossa yhtiön arvo laskee voimakkaasti - yhtiön osakkeen arvon laskiessa tietenkin vuotuinen osinkoprosentti nousee. Yhtiö osakkeen arvon lasku voi tarkoittaa ongelmia yhtiön tilanteessa ja lopulta johtaa osingon maksun päättymiseen.
Tilanne voi olla sijoittajalle epämielyttävä, johon auttaa se, että tutkii syyt miksi osinko on korkealla tasolla ja mikä on yhtiön taseen tila. Mutta kannattaa myös muistaa, että jos ei sijoita salkussaa yksittäiseen yhtiöön kovin suurta kimpaletta kerralla, niin voi hyvin selvitä tilanteesta kuin tilanteesta muistaen, että pörsissä pitkällä tähtäimellä voi tapahtua yllättäviä liikkeitä. Ostamalla arvonsa romahtanutta yhtiötä lisää salkkuun, kun se arvo on pohjamudissa, voi auttaa pääsemään yhtiöstä myöhemmin voittoisasti eroon. Sijoittaminen ei ole viikon operaatio vaan vuosien operaatio. Vuosien mittakaavassa voi yksittäinen yhtiö tehdä monia käänteitä ja voi jopa tehdä huonossa tilanteessa niin että myy osakkeen häviöllä pois suoraan sortti myyntiin ja ottaa voitot laskevilta markkinoilta. Osinkoansasta on niin helppo keinotella erillaisilla strategioilla pois voittoisasti, että kannattaa ennemmin keskittyä sijoitusstrategioiden opiskeluun kuin käyttää aikaa osinkoansan pelkäämiseen.
Itse sijoitan mielelläni korkea korkoisiin osakkeisiin, enkä mielestäni oikeasti ole koskaan törmännyt sellaista osinkoansaa josta ei olisi odottamalla päässyt eroon. Mutta sijoitusstrategiani perustuu ajatukseen yrityksen ja kohteen tuntemiseen ennen sijoittamista. Sijoitan pienellä summalla yhteen yhtiöön ja pidän salkussani suurta määrää yhtiöitä - yhtiöiden määrä salkussa pyörii siinä sadan tienoilla - ja kerään kuukausittain ihan mukavan tuoton osingoa salkkuuni.
Kyllä kuukausittain.
Osingon jaon sijoittuminen vuositasolla.
Suomessa osingoa jaetaan keväällä, muualla maailmassa ihan minä päivänä tahansa vuoden aikana. Jokaiselle vuoden arkipäivälle riittää todennäköisesti muutama osingon jakoa. Osinkosijoittaminen on näin ollen tehokas sijoitusstrategia, kun sen vain toteuttaa oikein.
Loppukaneetti.
Tämä oli osinkosijoittamista käsittelevän kirjoitussarjan ensimmäinen kirjoitelma. Tarkoitukseni oli avata jotain näkemyksiä osinkosijoittamiseen - mutta mennä asiaan syvemmin seuraavissa teksteissä.